Geologian tutkimuskeskus

Arseenin esiintyminen ja riskit Pirkanmaalla selvitetty EU-hankkeessa

Marraskuussa päättyvässä EU-hankkeessa on selvitetty arseenin esiintyminen Pirkanmaalla, arvioitu riskejä ja laadittu suosituksia riskinhallinnan toimenpiteiksi. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) koordinoimaan hankkeeseen osallistuivat Teknillinen korkeakoulu, Pirkanmaan ympäristökeskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Esko Rossi Oy ja Kemira Kemwater.  Hanke on saanut tukea Euroopan unionin LIFE Environment -ohjelmasta.


Arseeni vaikuttaa ihmisten terveyteen juomaveden kautta

Arseeni on luonnon alkuaine, jota on pieniä määriä kallioperässä ja
maaperässä. Maankamaran arseeni kulkeutuu luontaisesti pohjaveteen. Runsaasti arseenia sisältävän juomaveden pitkäaikainen käyttö on kansainvälisten tutkimusten perusteella terveydelle haitallista.

Tärkeimmän altistumisen aiheuttaa Pirkanmaalla kallioporakaivojen vesi. Pirkanmaalla tutkituista kallioporakaivoista (1 273 kpl) noin joka viidennessä veden arseenipitoisuus oli WHO:n ohjearvoa korkeampi (10 mikrogrammaa litrassa). Ongelmakaivot sijaitsevat Pirkanmaan keski- ja eteläosissa. Rengaskaivojen veden arseenipitoisuus oli yleensä ohjearvoa alempi. Myös vesilaitosvesissä arseenipitoisuudet olivat pieniä. (WHO=World Health Organization)

Pirkanmaan keski- ja eteläosissa arseenin ohjearvon ylittävän kalliopohjaveden aiheuttama terveysriski on ilmeinen. Sen sijaan Pirkanmaan pohjoisosassa ei ole arseenista aiheutuvaa yleistä terveysriskiä. Yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen kanssa tehtiin syöpärekisteritutkimus, jossa selvitettiin pitkäaikaiseen arseenialtistukseen liittyvien syöpäsairauksien esiintymistä.

Vaikka tarkastelu on alustava ja tuloksiin sisältyy monia epävarmuustekijöitä,  tulokset viittaavat muutamien syöpätyyppien keskimääräiseen lisääntymiseen alueilla, joilla esiintyy korkeita arseenipitoisuuksia. Tämän vuoksi porakaivojen veden arseenipitoisuus pitäisi tutkia ja arseenia runsaasti sisältävää juomavettä ei tulisi käyttää. Muussa talousvesikäytössä arseenille ei samalla tavoin altistuta. Vesihuoltoverkoston rakentamista luontaisesti korkean arseenipitoisuuden alueille pitää edelleen jatkaa. Arseeninpoistoon on tarjolla erilaisia menetelmiä, ellei korvaavaa vesilähdettä ole tarjolla.


Maaperä ja kallioperä arseenin lähteenä

Pirkanmaan keski- ja eteläosissa on paikoin korkeita arseenipitoisuuksia sekä kallioperässä että moreenissa. Moreenin arseenipitoisuus on korkea erityisesti lähellä kallionpintaa olevissa kerrostumissa. Näillä alueilla terveysriski jää vähäiseksi, ellei luonnon tasapainoa häiritä ihmisen toimilla. Mikäli maankäyttöön liittyy suuria maansiirto- tai louhintatöitä, arseenipitoisuus pitäisi ottaa huomioon, ettei arseenia pääse kulkeutumaan pohjaveteen tai pintavesiin.

Viljelykasvien arseenipitoisuudet matalia

Viljelymaiden, vehnän, perunan ja timotein arseenipitoisuudet ovat EU-hankkeen tulosten mukaan hyvin pieniä, samanlaisia kuin muualla Suomessa. Maatilojen väki ja karja Pirkanmaalla eivät altistu arseenille peltomaidensa tai satojensa kautta kuten eivät ihmiset ja kotieläimet muuallakaan Suomessa. Myös tutkitut metsämarjat ja sienet sisältävät vain vähän arseenia, vaikka maaperässä olisi korkeita arseenipitoisuuksia.


Puunkyllästämöjen ja kaivosten ympäristössä on arseenia

Tärkeimmät ihmisen toiminnasta johtuvat arseenipäästöt Pirkanmaalla liittyvät vanhoihin puunkyllästämöalueisiin, kaivoksiin, kaatopaikkoihin ja ampumaratoihin. Pilaantuneet maa-alueet ovat pienialaisia, mutta haitta-ainepitoisuudet voivat olla korkeita. Kaivoksen rikastushiekan ja puunkyllästämöalueen runsaasti arseenia sisältävä maa-aines aiheuttaa haittaa maaperäeliöille, kasveille ja näitä ravintonaan käyttäville piennisäkkäille.

Useimmat puunkyllästämöt ja kaivosalueet eivät sijaitse arvokkaiden luontokohteiden läheisyydessä. Pirkanmaalla on toistakymmentä sahaa tai puunkyllästämöä, joilla on käytetty nykyään jo kiellettyjä kupari-kromi-arseeni -kyllästeitä (CCA).  Osa puunkyllästämöistä sijaitsee kuitenkin pohjavesialueilla. Puunkyllästämöalueet olisi hyvä merkitä selvästi maastoon. Näillä alueilla pitää huomioida mahdolliset riskit pohjaveden laadulle. Ylöjärven kaivoksen rikastushiekka-alueelta kulkeutuu arseenia pintavesiin. Viljakkalan Haverin kaivoksen rikastushiekka-alueella, vanhoilla kaatopaikoilla, jätteenkäsittelylaitoksilla ja ampumaradoilla lisätutkimukset ovat tarpeen. Ylöjärven ja Haverin kaivosalueilla on syytä harkita kunnostustoimenpiteitä.

Kaivosalueilta, puunkyllästämöiltä tai muutoin ihmisen toiminnasta peräisin oleva arseeni aiheuttaa merkittävää terveysriskiä lähinnä, jos kunnostamattomille kohteille  perustetaan asuinalueita.


Johtopäätökset

Terveysriskien rajoittamiseksi vedenhankinnan riippuvuutta kalliopohjavedestä on syytä edelleen vähentää esimerkiksi laajentamalla vesihuoltoverkostoa Pirkanmaan keski- ja eteläosissa. Uuden porakaivon veden arseenipitoisuus on tutkittava ennen käyttöönottoa ja säännöllisin väliajoin sekä aina jos käytön määrässä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Yksittäisen kotitalouden juomaveden arseenin poistoon on olemassa laitteita.

Myös luontaisesti korkean arseenin alueilla maa- ja kallioperässä esiintyvä arseeni voi lähteä liikkeelle olosuhteiden muuttuessa. Tätä ei ole aiemmin huomioitu maa- ja kiviainesten siirron ja rakentamisen yhteydessä. Ennaltaehkäisevät, jo kaavoitus- ja suunnitteluvaiheessa tehtävät ratkaisut ovat tehokkainta ympäristön arseeniriskien hallintaa Pirkanmaalla.

RAMAS-hankkeessa on kehitetty riskinhallintamallia, jota voi soveltaa muualla Suomessa. Pirkanmaalta luontaisesti korkean arseenipitoisuuden alue jatkuu itään ja etelään. Lisäksi mallia voi soveltaa muissa Euroopan maissa, joissa arseeniongelma on paljon Suomea vaikeampi.

Hankkeen aikana koottu ja tuotettu aineisto on dokumentoitu RAMAS-raporttisarjaan ja siitä on työstetty karttoja. Julkaistu materiaali on saatavilla hankkeen kotisivuilta (www.gtk.fi/projects/ramas/). RAMAS-hankkeen suomenkielinen loppuraportti julkaistaan 190-sivuisena kirjana, joka on parhaillaan painossa.


Arseeni on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa miljoonia ihmisiä

Juomaveden liian korkea arseenipitoisuus on ongelma monessa maailman maassa ja vaikuttaa haitallisesti miljoonien ihmisten terveyteen. Arseenin poistomenetelmät ovat usein liian kalliita kehitysmaiden ihmisille. Juomaveden korkea arseenipitoisuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma muun muassa Bangladeshissa, jossa 12 miljoonaa ihmistä joutuu käyttämään runsaasti arseenia sisältävää vettä. Myös Aasiassa ja Amerikassa miljoonat ihmiset altistuvat arseenille. Unkarissa on 400 kylää ja kaupunkia, joissa juomavesi sisältää maailman terveysjärjestön WHO:n antamaa ohjearvoa (10 mikrogrammaa litrassa) enemmän arseenia. Useimmiten arseeniongelma aiheutuu geologisessa ympäristössä luontaisesti esiintyvästä arseenista. Myös kaivosalueilta voi kulkeutua arseenia pintavesiin ja pohjaveteen. Arseenipitoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden runsas käyttö on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi USA:ssa.

Lisätietoja

Projektikoordinaattori Timo Ruskeeniemi, Geologian tutkimuskeskus, puh. 040-820 6563, timo.ruskeeniemi@gtk.fi

Professori Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, Teknillinen korkeakoulu, 050-4643474, kirsti.l-r@tkk.fi.

Tiedottaja Sini Autio, Geologian tutkimuskeskus, puh. 020 550 2322, sini.autio@gtk.fi

Suunnittelija Anu Pihlainen, Pirkanmaan ympäristökeskus, puh. 040-714  6294,  anu.pihlainen@ymparisto.fi


Kuva 1. Arseenin pitoisuus Suomen maaperässä
(moreenin hienoaines, raekoko alle 0,06 mm).
Geologian tutkimuskeskus, Espoo.  Lataa suurempi kuva (451 KB)


Kuva 2. Vesinäytteenottoa rengaskaivosta. Rengaskaivojen
vedessä ei tavallisesti ole liikaa arseenia.
Kuva: Arto Pullinen, GTK  Lataa suurempi kuva (2,33 MB)


Arseenikiisua_keltainen1

Kuva 3. Arseenikiisua kivessä.
Kuva: Jari Väätäisen, GTK, kuvasta
muokannut Samrit Luoma, GTK. Lataa suurempi kuva (122 KB)




Kuva 4. Piirrokset: Pirkko Kurki
Piirroksia on useita erilaisia ja niiden painokelpoiset versiot saa tekijältä korvausta vastaan puh. 050 303 3729.

 

Sivun URL: http://www.gtk.fi/ajankohtaista/media/uutisarkisto/index.html?year=2007&number=354&newsType=PressReleases

Sivu luotu: 18.11.2019