Geologian tutkimuskeskus

Maailman uraanivarannot, tuotanto ja ydinpolttoaineen tarve

Maailman tunnetut uraanivarannot ovat jakautuneet epätasaisesti, sillä lähes 90 % varannoista sijaitsee vain kahdeksan valtion alueella. Noin 30 % kohtuullisin kustannuksin tuotettavan uraanin varannoista on Australiassa. Suurin osa Australian varannoista on Olympic Damissa, joka on maailman suurin uraaniesiintymä.

Maailman varannot (todetut, todennäköiset ja mahdolliset) ovat noin 5 700 000 tonnia uraania (kustannusluokassa <US$130/kgU). Nykyiseen ydinvoimakapasiteettiin ja reaktoritekniikkaan perustuvassa sähköntuotannossa tunnettujen uraanivarantojen arvioidaan riittävän yli 100 vuodeksi. Suomesta kansainvälisiin tilastoihin raportoidut varannot ovat vain 1500 tU.

Maailmassa tuotetaan tällä hetkellä uraania 16 eri maassa yhteensä noin 62 000 tonnia vuodessa. Suurimmat uraanin tuottajat ovat Kazakstan, Kanada ja Australia, joiden yhteenlaskettu osuus maailman uraanin tuotannosta on 72 %. Muita merkittäviä tuottajia ovat Niger, Namibia ja Venäjä. Kazakstanissa tuotanto on viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes nelinkertaistunut ja maan osuus koko maailman uraanin tuotannosta on 39 %. Maanalaisen liuotuksen (ISL eli in situ leach) osuus globaalista kaivostoiminnasta on kasvanut merkittävästi viime vuosina, koska se on päätuotantomenetelmä Kazakstanissa.

Maailmassa on 447 sähköntuotannossa olevaa ydinreaktoria 31 eri maassa. Ydinreaktoreiden uraanin tarve on noin 63 000 tonnia luonnonuraania (tU) vuodessa. Suomen ydinvoimaloiden uraanin tarve on nykyisin noin 450-500 tonnia luonnonuraania (tU) vuodessa. Maailmalla on yhteensä 58 reaktoria rakenteilla 14 eri maassa. Kiinassa on rakenteilla 20 reaktoria, ja maailmanlaajuisesti suunnitteilla on yhteensä 162 reaktoria.

Uraanin tarve on ylittänyt kaivosten tuotannon vuodesta 1990 lähtien, mutta tällä hetkellä uraanin tarjonta kattaa lähes täysin kysynnän. Uraanin tarpeen ja tuotannon välinen erotus on katettu sekundäärisistä lähteistä, joita ovat varastot, aseuraanin laimentaminen ja käytetyn ydinpolttoaineen uudelleen käsittely. Kaivostuotanto kattaa tällä hetkellä 98 % ja sekundääriset lähteet 2 % uraanin tarpeesta.

Suurimmista uraanin tuottajista Kazakstan, Australia, Niger ja Namibia eivät hyödynnä lainkaan ydinvoimaa. Ydinvoimalat ovat keskittyneet Länsi-Eurooppaan, USA:n itäosiin ja Japaniin, jotka ovat riippuvaisia uraanin tuonnista. Suurimmat ydinenergian tuottajat ovat USA, Ranska ja Japani, ja näissä maissa sijaitsee lähes puolet kaikista ydinreaktoreista. USA on maailman suurin ydinpolttoaineen käyttäjä (99 reaktoria) ja sen osuus globaalista uraanin tarpeesta on yli neljäsosa.

Uutta ydinvoimakapasiteettia rakennetaan tulevina vuosina varsinkin Kiinassa, Venäjällä, Intiassa ja Etelä-Koreassa. Sen vuoksi uraanin kysynnän odotetaan tulevaisuudessa kasvavan Fukushiman onnettomuudesta huolimatta. Uraanin tuotantokapasiteetin on lisäännyttävä, jotta kasvava kysyntä voidaan kattaa, sillä sekundääristen lähteiden suhteellinen osuus on pienentymässä uraanin kysynnän kattamisessa.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja OECD:n ydinenergiajärjestön (NEA) yhteinen Uraaniryhmä kokoaa ja julkaisee kahden vuoden välein jäsenmaidensa kanssa tuottamaa raporttia maailman uraanivarannoista, tuotannosta ja tarpeesta. Uusin näistä julkaisuista on Uranium 2016: Resources, Production and Demand (”Red Book”). GTK edustaa Suomea Uraaniryhmässä TEM:n Energiaosaston nimittämänä.

Takaisin

 

Sivun URL: http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/uraani/maailmanuraani/index.html

Sivu luotu: 22.10.2017