Kalliokiviaines

Kalliokiviaines – engl. crushed stone aggregate - on kiinteästä kalliosta irrotettua ainesta, jota käytetään murskattuina tai harvoin murskaamattomina massoina erilaisiin rakentamistarkoituksiin. Kalliokiviaines voi käyttökohteen mukaan koostua erilaisista lajitteista, ja esimerkiksi aineksen lajitteen koko voi vaihdella hienosta aineksesta suuriin lohkareisiin. Kalliokiviaineksen tyypillisimpiä käyttökohteita ovat maanteiden ja rautateiden rakennekerrokset sekä betoninvalmistus.

Varannot ja sijainti

Suomen kalliokiviainespotentiaali on Euroopan mittakaavassa huomattava. Maamme on laaja ja sen geologisesti vaihteleva peruskallio tarjoaa runsaasti korkealaatuisia kiviaineksia erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Käyttökelpoiset kiviainekset eivät kuitenkaan ole jakautuneet kallioperässämme tasaisesti, ja esimerkiksi laadukkaista asfalttikiviaineksista on monilla alueilla pulaa. Lisäksi erilaiset maankäytön rajoitukset ja kaupungistuminen luovat kalliokiviainesten louhinnalle haasteita etenkin siellä, missä niiden tarve on suurin. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Helsingin ja Tampereen alueet Etelä-Suomessa. Ks. Kalliokiviainestietokanta.

GTK tekee kalliokiviainesten etsintää osana kallioperän raaka-aineiden inventointia (kuva 1). Kiviainesinventoinnin suuntaviivat sisältyvät valtioneuvoston valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin (VAT), joiden mukaan maakuntakaavoituksessa on huomioitava ja sovitettava yhteen pitkän aikavälin kiviaineshuolto sekä erilaiset suojelutarpeet. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista toteutetaan Poski-projekteissa, joissa mukana ovat sekä kiviainesvarojen ja kiviaineshuollon että vedenhankinnan, pohjavesien suojelun ja luonnonsuojelun asiantuntijoita.

GTK:n lisäksi kiviainesten etsintää Suomessa tekevät yritykset, joista monet hyödyntävät etsintätyössään GTK:n asiantuntemusta ja tietoaineistoja. Näistä tutkimuksista kertyvä tieto ei näy julkisissa tietokannoissa.

Kallioperän vaihtelevuus, mineraalikoostumus, mineraalien raekoko ja muoto sekä tekstuuri ja mahdolliset rapautumisvyöhykkeet aiheuttavat esiintymäkohtaista kalliokiviaineksen laatuvaihtelua.

Kalliokiviainesten laadun tutkiminen on yksi GTK:n kiviainesosaamisen ydinalueista. Eurooppalaisittain harmonisoidut laatustandardit ja tutkimusmenetelmät sekä kiviainesten CE-merkintä vahvistavat tulevaisuudessa tätä roolia.      

Kiviaineshavainnot v. 1989-2008 Kuva 1. Avaa pdf

Kitti: Kiviainesten tilipitopalvelu

Kiviainesten tilinpitopalvelu on GTK:n ylläpitämä karttapalvelu, joka on muodostettu yhdistämällä maa-aineslain mukaiset lupa- ja seurantatiedot sekä GTK:n maa-ainesrekisterin tiedot. Palvelusta saadaan tieto jäljellä olevista kiviaineksista. Palveluun on liitetty lisäksi mm. ympäristöhallinnon pohjavesialuetiedot ja luonnonsuojeluaineistot sekä maanmittauslaitoksen pohjakartta-aineistot sekä hallinnollisia rajoja.

Tilinpitopalvelun kehittämisessä ovat olleet mukana Geologian tutkimuskeskus, Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Uudenmaan ympäristökeskus, Länsi-Suomen ympäristökeskus, Hyvinkään kaupunki ja INFRA ry. Palvelu on tarkoitettu kaikkien kiviainesasioista kiinnostuneiden käyttöön ja pääasiallisia käyttäjiä ovat mm. kiviainesalan yritykset ja toimijat, tiehallinto ja VR, rakennustarviketeollisuus, maanomistajat, lupa- ja ympäristöviranomaiset sekä suunnittelutoimistot.

Hakuohje kalliokiviaines-alueille KITTI-karttapalvelusta

Kitti-karttapalveluun
Päijät-Hämeen POSKI hankkeen kotisivut

Tuotantoalueet

Vuonna 2008 kiviainesten kokonaistuotanto oli noin 110 milj. tonnia, eli 20 tonnia asukasta kohden, mukaan luettuna sekä maaperän että kallioperän kiviainekset. Suomi on siten asukaslukuun suhteutettuna Euroopan Unionin suurimpia kiviainesten tuottajia.

Kalliokiviainesten osuus kokonaistuotannosta on noin puolet - vuonna 2008 kaikkiaan noin 60 milj. tonnia – ja kasvaa jatkuvasti hyödynnettävissä olevien harjuesiintymien kustannuksella.

Kiviainesten alueellisessa käytössä on kuitenkin suuria eroja, ja esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa kalliokiviaines muodostaa vain noin kolmanneksen kokonaistuotannosta, kun Etelä- ja Länsi-Suomessa siitä on monin paikoin tullut pääasiallinen kiviaineksen lähde ( kuva 2).

Kiviainesala on selvästi suurin kaivannaisteollisuuden sektori Suomessa sekä liikevaihdon että tuotanto- ja henkilöstömäärien perusteella. Suomessa on kaikkiaan hieman yli 500 kalliokiviaineslouhosta ja alalla toimii noin 400 yritystä. Kalliokiviainesten kokonaistuotannosta noin 75 % on kymmenen suurimman yrityksen vastuulla. Yritysrakenteeseen heijastuu mm. maamme pitkät logistiset etäisyydet – pieniä paikallisia toimijoita on paljon etenkin Pohjois-Suomessa. Julkisen sektorin osuus Suomen kiviainesten käytöstä on eurooppalaisittain suuri, mihin vaikuttavat pohjoisen alueen erityispiirteet, kuten maapohjan routiminen ja päällysteiden nastarengaskulutus, jotka lisäävät liikenneväylien ja -alueiden jatkuvaa kunnostustarvetta.

Suurimmat kiviainesten ottoalueet Kuva 2. Avaa

Ajankohtaiset teemat

• Päijät-Hämeen POSKI
• Laadukkaan harjukiviaineksen saatavuus vaikeutuu ja kalliokiviainesten osuus kasvaa.
• Kalliokiviainesten laatuvaatimukset kasvavat - vuonna 2013 yhteiseurooppalaiset laatuvaatimukset ja kiviainesten CE-merkintä tulevat velvoittaviksi koko EU:ssa.
• Kiviainesten hinta käyttökohteissa kasvaa mm. kiviaineksen saatavuuden ja kasvavien laatuvaatimusten myötä.
• Korvaavien kiviainesten ja uusiokiviainesten käyttöaste kasvaa. Näitä ovat esimerkiksi kierrätetyt kiviainekset ja rakennusteollisuudesta vapautuva purkujäte esim. betonimurske sekä volyymiltaan suuret luonnon-kivilouhinnan sivukivikasat.
• Eurooppalaisen mallin mukaiset suuret tuotantoalueet ja hallittu pohjaveden alainen louhinta ovat tulevaisuuden teemoja. Näitä alueita on esitetty jo uusimpiin maakuntakaavoihin.

Vienti ja tuonti

Suomi on kiviainesten suhteen omavarainen.

Kiviainesten vienti ulkomaille on suuntautunut pääasiassa Viroon ja muualle Baltiaan, johon merikuljetus mahdollistaa kustannustehokkaan toimituksen.

Viennin volyymi on viime vuosina ollut 300 000 – 800 000 tonnia ja arvo 5 – 13 milj. euroa.

Vientiä ulkomaille rajoittavat pääasiassa kuljetuskustannukset. Ulkomaanvientiin soveltuvan kiviaineskohteen tulisi käytännössä sijaita vesiväylän varrella, ja olla laadultaan ja mittasuhteiltaan riittävä.

Kuva 3.  Kuva modernista pölysuojaimilla varustetusta murskauslaitoksesta, joka kuuluu suojaukseltaan luokkaan B, eli parhaaseen ulkotiloissa käytettävään luokkaan.