Maa-aines

Maa-aines on kallioperän päälle kerrostunutta irtainta kiviainesta, jonka raekoko ja lajittuneisuus vaihtelevat kerrostumisolosuhteista ja syntytavasta johtuen. Tässä yhteydessä maa-aineksella tarkoitetaan lajittuneita hiekka- ja sorakerrostumia.

Käyttö

Kiviainesten pääasialliset käyttökohteet ovat karkeasti jaoteltuna tienrakennus, jonka osuus on puolet, asfaltti (10 %), betonituotteet (10 %) sekä talonrakennus (15 %). Kiviaineksia (soraa, hiekkaa, kalliomurskeita ja -louheita) käytetään maassamme reilut 100 miljoonaa tonnia vuosittain. Kiviainestuotannon taloudellinen arvo käyttäjille on nykyisin noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, ja ala työllistää kaikkiaan noin 3000 henkilöä.

Varannot ja sijainti

Suomen hiekka- ja soravarat ovat jakautuneet melko tasaisesti koko maan alueelle. Maa-ainesten kulutus on kuitenkin keskittynyt kasvukeskuksiin. Harjujen ja reunamuodostumien maa-aineksien hyödyntämistä rajoittaa suojelu ja muu maankäyttö. Usein laadultaan parhaat maa-ainespaikat ovat myös tärkeitä pohjavesialueita. Käytännössä suurilla kulutusaluilla on pula laadukkaasta maa-aineksesta, ja sen takia kuljetusmatkat ovat kasvaneet taloudellisuuden ja ympäristön kannalta liian suuriksi.

GTK on kartoittanut Suomen pohjavesipinnan yläpuolisia sora- ja hiekkavaroja 1970-luvulta lähtien yhteistyössä mm. Tie- ja vesirakennushallinnon, ympäristöhallinnon sekä merkittävien seutukuntien toimijoiden kanssa. Siirryttäessä 2000-luvulle GTK:n maa-ainestutkimuksissa aloitettiin kiviaineshuollon keskeisimpien markkina-alueiden varantoalueilla uusi hanke, jossa ainesmääräarvioinneista siirryttiin kohteellisempiin inventointeihin. Tiedot sora- ja hiekka-alueiden rajauksista, ainesmääristä, aineksen laadusta sekä käyttöä haittaavista ja rajoittavista seikoista on viety valtakunnalliseen GTK:n maa-ainesrekisteriin ( kuva 1).

Suomen soravarat
Kuva 1. Avaa
Ottomäärät
Kuva 2. Avaa

Maa-ainesten ottoluvat ja kiviainesvarannot -palvelu

Suomen ympäristökeskus SYKE ylläpitää Maa-ainesten ottoluvat ja kiviainesvarannot -nimistä palvelua, jossa voi tarkastella GTK:n maa-ainesrekisterissä olevia maa-ainesalueita. Siinä ilmoitetaan mm. arvio kullakin maa-ainesalueella inventoidun soran ja hiekan määrästä kiintokuutiometreinä sekä havaintovuosi. SYKE tarjoaa palveluun maa-ainesten ottoluvat ja ottomäärät. GTK:n ja SYKEn aineistoja vertailemalla palvelun käyttäjä voi hahmottaa arvion siitä, kuinka paljon maa-ainesta alueella on nykyään jäljellä. Palvelussa esitetään erillisinä tasoina suojelualueet, joilla ottotoiminta ei ole mahdollista.

Maa-ainesten ottoluvat ja kiviainesvarannot -palveluun

Tuotantoalueet

Suomen merkittävin soran ja hiekan ottoalue sijaitsee Järvi-Suomen eteläpuolella Hyvinkään-Hämeenlinnan seudulla, jonne ensimmäinen ja toinen Salpausselkä sekä lukuisat harjumuodostumat ovat synnyttäneet runsaat sora- ja hiekkaesiintymät. SYKEn tilastojen mukaan vuonna 2011 soraa ja hiekkaa otettiin eniten Hausjärven (1,4 Mt), Kontiolahden (1,3 Mt), Lopen (0,95 Mt), Lappeenrannan (0,84 Mt) ja Haukiputaan (0,77 Mt) kunnissa (Kuva 2). Soran ja hiekan käytön Suomessa arvioitiin olevan 36 Mt eli 40 % kiviainesten kokonaiskäytöstä.

Kiviainesalalla (sisältää myös kalliokiviainekset) toimivia yrityksiä on kaikkiaan yli 400, mutta alan kokonaistuotannosta noin 75 % oli kymmenen suurimman yrityksen vastuulla. Sekä liikevaihdon että tuotanto- ja henkilöstömäärien perusteella kiviainesala on selvästi suurin kaivannaisteollisuuden ala Suomessa. Tärkeimmät tuotantoalueet on esitetty kuvassa 2.

Ajankohtaiset teemat

  • Päijät-Hämeen POSKI
  • Moreeniainesten hyödyntäminen
  • Merenpohjan maalajikartoituksessa selvitään myös soravaroja
  • Pohjavesipinnan alainen soranotto

 

 
 

Sorakuoppa Syrjäntauksen kylän lähellä, toisella Salpausselällä. Kuva: J. Väätäinen, GTK

 
 

Aihepiiristä muualla

  Infra Ry
  Kiviteollisuusliitto
  Kivimieskalenteri