Metallit

Mitä ovat metallimalmit?
Kaivosbuumi nosti metallimalmien louhintamäärän ennätyslukemiin
Metallien kaivostuotanto uuteen nousuun
Kullan ja platinaryhmän metallien kaivostuotanto kasvanut voimakkaasti
Metallien kaivostuotannon tunnuslukuja vuonna 2015
Suomi on hyvin tärkeä eräiden kriittisten metallien tuottaja Euroopassa
Suomen metallimalmivarat
Metallimalmirikasteiden viennin arvo 1/15 tuonnista
Pasutettu rikkikiisu – jätteestä euroiksi

Mitä ovat metallimalmit?

Kallioperässä luonnostaan esiintyvää metallien rikastumaa kutsutaan malmiaiheeksi. Jos metallirikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä metallimalmi. Metalliesiintymien hyödyntämisen kannattavuuteen vaikuttavat monet asiat, kuten metallien maailmanmarkkinahinnat, malmin metallisisältö, malmin louhinta- ja rikastuskustannukset, esiintymän maantieteellinen sijainti, lupa-asiat ja alueen poliittiset olot. Näiden tekijöiden muuttumisen tuloksena malmin hyödyntämisestä voi myös tulla kannattamatonta, jolloin kyse ei ole enää malmista, vaan malmiaiheesta tai mineraaliesiintymästä. Kannattavuuteen voimakkaimmin vaikuttava seikka on yleensä metallien maailmanmarkkinahinta.

Kaivosbuumi nosti metallimalmien louhintamäärän ennätyslukemiin

Metallimalmien louhinta Suomessa alkoi kasvaa voimakkaasti vuonna 2008, kun Suomeen perustettiin muutaman vuoden sisällä useita metallimalmikaivoksia. Vuonna 2013 Suomessa oli 12 metallimalmikaivosta ja niistä louhittiin malmeja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 20,8 miljoonaa tonnia (Mt) (kuva 1). Metallimalmien louhintamäärä viisinkertaistui kolmessa vuodessa sen jälkeen, kun malminlouhinta alkoi Talvivaaran kaivoksessa vuonna 2008. Talvivaara oli vuoteen 2013 asti malminlouhinnan määrältään Suomen suurin metallimalmikaivos ja vuosina 2009–2011 Suomen suurin kaivos. Malminlouhinnan suuri volyymi Talvivaarassa johtuu kaivoksen erityispiirteistä. Uuden bioliuotusmenetelmän vuoksi kaivoksessa pystyttiin hyödyntämään arvoainepitoisuuksiltaan alhaista malmia, mutta alhaisten pitoisuuksien vuoksi malmia oli louhittava paljon. Malminlouhinta Talvivaarassa keskeytyi marraskuussa 2013 yhtiön taloudellisten ongelmien vuoksi, mutta käynnistyi uudelleen syyskuussa 2015.

Kuvassa 2 esitetään Suomen metallimalmikaivokset malminlouhinnan määrineen vuonna 2015. Tuolloin metallimalmeja louhittiin 10 kaivoksesta yhteensä 16,9 Mt. Metallimalmien louhinta Suomessa kasvoi edellisvuodesta 26 %, mikä johtui lähinnä louhinnan uudelleen alkamisesta Talvivaarassa. Eniten metallimalmeja louhittiin Kevitsan (6,6 Mt; -4 %) ja Talvivaaran (4,1 Mt) kaivoksissa. Yli miljoona tonnia metallimalmeja louhittiin myös Kemin, Kittilän Suurikuusikon ja Pyhäsalmen kaivoksissa.


Metallimalmien ja sivukiven louhintamäärien kehitys Suomen metallimalmikaivokset 2016
Metallimalmien kehitys  Suomen metallimalmikaivokset
Kuva 1.

Avaa pdf
Avaa jpg
Kuva 2.

Avaa pdf
Avaa jpg
Lähde: Tukes/Vuoriteollisuustilasto 2016

Metallien kaivostuotanto uuteen nousuun

Vuonna 2014 Suomen kaivoksista tuotettiin yhteensä yli 550 000 t metalleja. Suomen kaivosten yhteenlaskettu vuosittainen metallien tuotanto on ollut tätä suurempaa vain vuosina 1965–1988. 1980-luvun lopun jälkeen metallien yhteenlasketun tuotantomäärän osalta kuusi parasta vuotta ajoittuu vuosiin 2010–2015. Tämä johtuu sekä tuotannon alkamisesta uusissa kaivoksissa että Kemin kaivoksesta tuotetun ferrokromin tuotannon valtavasta kasvusta. Vuonna 2015 metallien kaivostuotanto laski noin 3 % edellisvuodesta ja oli yli 534 000.

2000-luvulla Kemin kaivos on tuottanut enemmän ferrokromia kuin mitä kaikki muut Suomen metallimalmikaivokset ovat tuottaneet muita metalleja yhteensä: ferrokromi muodostaa 81 % kaivosten yhteenlasketusta metallintuotannosta. Seuraavaksi tuotetuimpia metalleja 2000-luvulla ovat sinkki (11 %), kupari (6 %) ja nikkeli (2 %). Sinkistä ja kuparista valtaosa on tuotettu Pyhäsalmen kaivoksesta, ja nikkeliä on tuotettu eniten Talvivaarasta (kuva 3).

Ferrokromin tuotanto nousi ennätyslukemiin vuonna 2013 ja on siitä vuosi vuodelta vain kasvanut. Vuonna 2015 ferrokromia tuotettiin 457 000 t. Ennen viime vuosien tuotannon kasvua sen vuotuinen tuotantomäärä 2000-luvulla vaihteli välillä 229 000–264 000 t, lukuunottamatta vuoden 2009 aallonpohjaa (kuva 4).

Sinkin ja nikkelin tuotanto lähtivät selvään kasvuun vuonna 2010, mihin selvin syy on Talvivaaran tuotannon kasvu. Suomen kaivoksista tuotettiin sinkkiä enimmillään 64 000 t vuonna 2011, mutta tämän jälkeen sinkin tuotantotrendi Pyhäsalmen ja Talvivaaran kaivoksissa kääntyi laskevaksi. Vuonna 2015 sinkin tuotanto laski 25 000 tonniin tuotannon romahtaessa Talvivaaran kaivoksessa. Kuparin tuotanto lähti kasvuun vuonna 2012 Kevitsan ja Kylylahden kaivosten tuotannon ansiosta. Vuosina 2013–2014 sitä tuotettiin lähes yhtä paljon kuin sinkkiä. Vuonna 2015 kuparin tuotanto (41 000 t) laski 4 % ennätysvuodesta 2014 mutta ensimmäistä kertaa 2000-luvulla kuparia tuotettiin enemmän kuin sinkkiä. Nikkelin vuosittainen tuotanto 2000-luvulla pysyi alle 4 000 tonnissa, kunnes se kasvoi 12 000 tonniin vuonna 2010, lähinnä Talvivaaran tuotannon ansiosta. Vuosina 2011–2014 nikkelin vuosituotanto Suomen kaivoksista oli 18 000–19 000 t, kunnes se laski 9,3 tonniin tuotannon romahtaessa Talvivaaran kaivoksessa.
 

Ferrokromin ja perusmetallien kaivostuotannon (t) jakautuminen 2000−2015 Ferrokromin ja perusmetallien kaivostuotanto
Perusmetallien tuotannon jakautuminen  Perusmetallien tuotanto
Kuva 3.

Avaa pdf
Avaa jpg
Kuva 4.

Avaa pdf
Avaa jpg
 

Kullan ja platinaryhmän metallien kaivostuotanto kasvanut voimakkaasti

Jalometalleista Suomessa tuotetaan eniten hopeaa, tyypillisesti noin 10−12 t vuodessa (kuvat 5-6). Hopea on tuotettu pääasiassa Pyhäsalmen kaivoksesta, mutta vuodesta 2013 sitä on tuotettu myös Suurikuusikon kaivoksesta ja varsinkin Kylylahden kaivoksesta. Kullan kaivostuotanto lähti todella voimakkaaseen kasvuun vuonna 2009 Kittilän kaivoksen tuotannon ansiosta. Huippuvuotena 2012 kultaa tuotettiin Suomen kaivoksista lähes 9000 kg ja tuotanto oli 8-kertaistunut vuodesta 2008. Platinan ja palladiumin kaivostuotanto nykyisissä mittasuhteissaan alkoi Suomessa vuonna 2012 Kevitsan kaivoksen ansiosta. Tämän jälkeen kaivos on jo enemmän kuin kaksinkertaistunut niiden vuosittaisen tuotannon.
 

Jalometallien kaivostuotannon jakautuminen 2000-2015 Jalometallien kaivostuotannon kehitys
Jalometallit tuotanto  Jalometallit kaivostuotanto
Kuva 5.

Avaa pdf
Avaa jpg
Kuva 6.

Avaa pdf
Avaa jpg
 
 

Metallien kaivostuotannon tunnuslukuja vuonna 2015

Vuonna 2015 Suomen kaivoksista tuotettiin 457 000 tonnia ferrokromia, 42 000 tonnia kuparia, 25 000 tonnia sinkkiä ja 9 000 tonnia nikkeliä. Jalometalleista hopeaa tuotettiin 13 100 kg, kultaa 8 300 kg, platinaa 992 kg ja palladiumia 784 kg. Vuosikohtaisia yhteenvetoja tuotantotiedoista on saatavissa GTK:n verkkosivuilta. Ferrokromi tuotettiin Kemin kaivoksesta, sinkkiä tuotettiin eniten Pyhäsalmesta ja kuparia ja nikkeliä tuotettiin eniten Kevitsan kaivoksesta. Kultaa tuotettiin 7 kaivoksesta, mutta Kittilän kaivos yksinään vastasi 66 % kullan kaivostuotannosta. Hopeasta 80 % tuotettiin Pyhäsalmen kaivoksesta; platinaryhmän metallit tuotettiin Kevitsan kaivoksesta.

Kun Suomen metallimalmikaivosten vuonna 2015 tuottamien metallien määrät kerrotaan näiden metallien kyseisen vuoden maailmanmarkkinahinnoilla, on ferrokromin tuotanto selvästi arvokkainta (857 milj. euroa). Seuraavaksi arvokkaimpia on tuotettu kulta (280 milj. euroa), kupari (208 milj. euroa), nikkeli (100 milj. euroa) ja sinkki (44 milj. euroa). Tuotetun platinan arvo oli 30 milj. euroa, palladiumin 16 milj. euroa ja hopean arvo 6 milj. euroa. Laskuissa on käytetty Maailmanpankin ja ferrokromin ja palladiumin osalta BGR:n julkaisemia hintatietoja sekä keskiarvoa vuoden 2015 kuukausittaisista vaihtokursseista.
 

Suomi on hyvin tärkeä eräiden kriittisten metallien tuottaja Euroopassa

Suhteutettuna tuotantomääriin Euroopassa Suomen metallimalmikaivosten tuotanto on erityisen merkittävää koboltin, platinaryhmän metallien, nikkelin, kromimalmin ja kullan osalta. EU-maissa vain Suomen kaivoksista tuotetaan kobolttia, ja Suomesta tuli vuonna 2012 EU:n selvästi suurin platinaryhmän metallien tuottajamaa tuotannon käynnistyttyä Kevitsan kaivoksessa. Koboltti, platinaryhmän metallit ja kromi kuuluvat EU:n määrittelemien kriittisten raaka-aineiden joukkoon. Kriittisiksi on määritelty raaka-aineita, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden saatavuuteen liittyy mahdollisia riskejä.
Avaa lista EU:n määrittelemistä kriittisistä raaka-aineista

Suomen metallimalmivarat

Malmivarat muodostuvat taloudellisesti hyödynnettävissä olevista mineraaliesiintymistä, kun taas mineraalivarannot muodostuvat mineraaliesiintymistä, jotka eivät ole taloudellisesti hyödynnettävissä tai joiden hyödyntämismahdollisuuksista ei ole riittävää varmuutta.

Suomessa on tonnimääräisesti mitattuna hyvin suuret rauta-, kromi- ja rikkimalmivarat. Ne sisältävät 45 Mt rautaa (Fe), 12 Mt kromioksidia (Cr2O3) ja 2 Mt rikkiä (S) (kuva 7). Käyttökohteensa perusteella rikkivarat kuuluvat etupäässä teollisuusmineraalivaroihin. Suomen kuparivarat sisältävät 932 kt kuparia (Cu), nikkelivarat 453 kt nikkeliä (Ni) ja sinkkivarat 146 kt sinkkiä (Zn). Kobolttivarat sisältävät 33 kt kobolttia (Co), litiumvarat 28 kt litiumoksidia (LiO2)) ja lyijyvarat 11 kt lyijyä (Pb). Jalometallien osalta hopeavarat sisältävät 421 t hopeaa (Ag), kultavarat 195 t kultaa (Au) ja platinaryhmän metallien malmivarat 33 t platinaa ja (Pt) and 25 t palladiumia (Pd).

Suomen metallimalmivarojen arvoainesisältö
Metallimalmivarat 
Kuva 7.

Avaa pdf
Avaa jpg

Yllä esitetyt luvut ovat peräisin GTK:n ylläpitämästä tilastosta. Luvuissa on mukana sekä ns. toteennäytetyt (proven) että todennäköiset (probable) malmivarat. Luvut tulee kuitenkin ilman lähempää tarkastelua ymmärtää vain suuntaa-antaviksi, koska jotkin luvuista sisältävät kahdella eri raportointikoodilla (esim. JORC ja NI43-101) raportoitujen malmivarojen summia. Malmivarojen tarkka ilmoittaminen edellyttäisi tulosten muuntamista jollekin tietylle raportointikoodille ennen yhteenlaskua ja raportointikoodin ilmoittamista. Yksityiskohtaisia tietoja Suomen malmivaroista on saatavissa European Minerals Yearbookista (valitse ensin maa-valikosta Finland ja avautuvasta taulukosta reserve-välilehti; mineraalivarannot esitetään resource-välilehdellä).

Jos esimerkiksi Suomen nikkelimalmivarojen sisältämän nikkelin määrä kerrottaisiin nikkelin maailmanmarkkinahinnalla, saataisiin nikkelimalmivarojen ns. in situ -arvoksi 6,7 miljardia €. In situ -arvo ei kuitenkaan ota huomioon mitään niistä kustannuksista, jotka liittyvät malmin louhintaan, rikastukseen ja metallin valmistukseen. Sekä kultamalmivarojen sisältämän kullan että kuparimalmivarojen sisältämän kuparin in situ -arvo on 5,2 miljardia €. Laskuissa on käytetty Maailmanpankin julkaisemia hintatietoja vuodelta 2014 .

On myös syytä huomioida, että vaikka Talvivaaran kaivoksella on valtavat sinkin, mangaanin, nikkelin, kuparin ja koboltin mineraalivarannot (10,2 Mt Zn; 6,2 Mt Mn; 4,5 Mt Ni; 2,7 Mt Cu; 0,4 Mt Co), kaivos ei ilmoita erikseen malmivarojensa määrää, ja siksi niitä ei ole mukana yllä esitetyissä luvuissa.

Metallimalmirikasteiden viennin arvo 1/15 tuonnista

Suomessa on niin paljon metallinjalostukseen keskittyvää teollisuutta, että kotimaiset metallimalmikaivokset eivät pysty tyydyttämään niiden raaka-ainetarvetta useimpien metalliteollisuuden valmistamien metallien, esimerkiksi kuparin, sinkin, nikkelin ja koboltin, osalta. Metallimalmirikasteita joudutaankin tuomaan Suomeen valtavia määriä ja esimerkiksi vuonna 2014 metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa oli 1569 M€ alijäämäinen (kuva 8). Tilannetta luonnollisesti tasapainottaa se, että Suomen metalliteollisuuden tuotteiden ulkomaankaupan tase on yli miljardi euroa ylijäämäinen (1226 M€ ylijäämäinen vuonna 2014). Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden yhteenlaskettu tuonnin arvo (1681 M€) oli 15 kertaa suurempi kuin metallimalmirikasteiden viennin arvo (112 M€).

Metallimalmirikasteiden ulkomaankaupan arvo
Metallimalmirikasteet 
Kuva 8.

Avaa pdf
Avaa jpg

Vaikka Suomella on suuret rautamalmivarat, ei rautaa kuitenkaan tuoteta Suomen kaivoksista, vaan rautamalmirikasteita tuodaan Suomeen tonnimääräisesti selvästi enemmän kuin muita metallimalmirikasteita yhteensä (kuva 9). Euromääräisesti mitattuna kuparimalmirikasteet ovat hallinneet metallimalmirikasteiden tuontia. Vuonna 2014 metallimalmirikasteita tuotiin Suomeen 4,4 Mt eli määrällisesti hieman huippuvuosia 1998−2005 vähemmän, mutta arvoltaan karkeasti kaksinkertaisesti näihin vuosiin verrattuna.

Metallimalmirikasteiden tuonti Metallimalmirikasteiden vienti
Metallimalmirikasteiden tuonti  metallimalmirikasteiden vienti
Kuva 9.

Avaa pdf
Avaa jpg
Kuva 10.

Avaa pdf
Avaa jpg
 

Kotimaisen kaivosbuumin myötä metallimalmirikasteiden vienti lähti voimakkaaseen kasvuun vuonna 2010 (kuva 10). Vuonna 2014 metallimalmirikasteiden viennin arvo oli yli viisi kertaa suurempi kuin niiden viennin vuotuinen arvo 1990-luvulla (pasutettu rikkikiisu käsitellään vasta seuraavassa kappaleessa). Vuonna 2011 vientiä hallitsi sinkkimalmirikaste, ja siitä suurin osa tuotettiin Talvivaaran kaivoksesta. Nikkelimalmirikaste on hallinnut vientiä vuodesta 2012 lähtien, jolloin Kevitsan kaivos aloitti nikkelin tuotannon. Nikkelimalmirikasteen viennin yhteenlaskettu arvo vuosina 2010−2014 on selvästi suurempi kuin muilla jalostamattomilla kaivannaistuotteilla. Sen tuonnin arvo saman jakson aikana on kuitenkin ollut jopa viisi kertaa viennin arvoa suurempi.

Pasutettu rikkikiisu – jätteestä euroiksi

Pasutettu rikkikiisu on rikkihapon valmistuksessa syntyvä sivutuote, joka liittyy fosforilannoitteiden tuotantoon. Sen massamääräinen vienti lähti huikeaan nousuun vuonna 2005 (kuva 10). Vuosina 2010−2014 pasutettua rikkikiisua on viety massamääräisesti Suomesta huomattavasti enemmän kuin kaikkia varsinaisia metallimalmirikasteita yhteensä. Vuosien 2010−2014 viennin yhteenlasketun arvon osalta vain nikkelimalmirikasteen, graniittisen luonnonkiven ja talkin vienti on ollut pasutetun rikkikiisun vientiä arvokkaampaa. Suomesta vietyä pasutetta on hyödynnetty Kiinassa terästeollisuuden raaka-aineena. Kyse on erittäin onnistuneesta sekundäärisen raaka-aineen hyödyntämisestä.

 
 

Kevitsan malmia. Kuva: J.Väätäinen, GTK