Metallit

Kallioperässä esiintyvää luonnollista metallien rikastumaa kutsutaan mineralisaatioksi. Jos rikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä malmi. Metalliesiintymien kannattavaan hyödyntämiseen vaikuttavat monet seikat, kuten metallien maailmanmarkkinahinnat, malmin metallisisältö, metallin irrottamisen kustannukset, esiintymän maantieteellinen sijainti, lupa-asiat, alueen poliittiset olot ja monet muut seikat. Metallit irrotetaan mineraaleista, jotka ovat puolestaan luonnossa esiintyviä, kiinteitä, epäorgaanisia alkuaineita tai kemiallisia yhdisteitä, joilla on tietty koostumus tai koostumusalue ja tavallisesti säännöllinen, sisäinen kiderakenne.

Suomen metallipotentiaaliset alueet

Kuva 1. Avaa 		Suomen metallimalmikaivokset

Kuva 2. Avaa
Kannattavaan hyödyntämiseen vaikuttavien seikkojen muuttumisen vuoksi metallien rikastuma voi myös muuttua takaisin malmista mineralisaatioksi. Kannattavuuteen voimakkaimmin vaikuttava seikka on yleensä metallien maailmanmarkkinahinta, mutta myös paikalliset yhteiskunnalliset olot ovat hyvin merkittävät kun kaivostoiminnasta tehdään päätös.
 

Varannot ja sijainti

Suomen kallioperässä on mahdollisuuksia useiden metallien taloudelliseen hyödyntämiseen ( kuva 1 ). Aikojen kuluessa maastamme on louhittu rauta-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki-, kulta-, vanadiini-, titaani-, lyijy-, koboltti-, hopea-, wolframi- ja molybdeenimalmeja sekä harvinaisia maametalleja (lantaani ym.) sisältävää malmia. Koelouhinnan kohteena ovat lisäksi olleet uraani, platina ja palladium. Näitä kaikkia on mahdollista löytää lisää. Potentiaalia on myös niin sanotuille korkean teknologian metalleille, jotka ovat välttämättömiä useimmissa jatkuvasti yleistyvissä uuden teknologian laitteissa (kännykät, sähkömoottorit, litteät näytöt, aurinkokennot, jne). Tällaisia metalleja ovat mm. niobi, tantaali, indium, gallium, germanium, skandium ja harvinaiset maametallit.

Suomessa toimii tällä hetkellä noin 40 malminetsintää harjoittavaa organisaatiota, joista valtaosa on ulkomaisia (taulukko 1, engl.). Etsintätoiminta on suuntautunut erityisesti kultaan, nikkeliin ja korkean teknologian metalleihin.

Nikkeli, sinkki, kupari, kromi ja kulta muodostavat maamme merkittävimmät metallimalmivarannot. Maamme malmiotollisimmat alueet sijaitsevat itä- ja pohjois-Suomessa: siellä näyttävät olevan mahdollisuudet suurimpiin esiintymiin, eikä alueella ole kaivostoimintaa mahdollisesti rajoittavaa asutusta niin paljoa kuin etelässä.
 

Kaivokset ja tuotantoalueet

Vuonna 2008 suomalaisista kaivoksista louhittiin ja rikastettiin kromia (kromiittia), nikkeliä, kuparia, kobolttia, sinkkiä, kultaa ja hopeaa. Kullan ja nikkelin osalta Suomen osuus koko EU-alueen tuotannosta oli varsin merkittävä ja kromiitin osalta Suomi on ainoa tuottajamaa EU:ssa.

Toimivia metallikaivoksia oli Suomessa vuoden 2009 lopussa seitsemän kappaletta ( kuva ): Sotkamon Talvivaara (Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj, nikkeli, kupari, sinkki, koboltti), Pyhäsalmi (Inmet Mining Corp., kupari, sinkki, hopea, kulta), Kemi (Outokumpu Oyj, kromi) sekä kultakaivokset Kittilän Suurikuusikko (Agnico Eagle Mines Limited), Orivesi (Dragon Mining), Sodankylän Pahtavaara (Lappland Goldminers AB) ja Huittisten Jokisivu (Dragon Mining).

Tuotantoaan on aloittamassa Ilomantsin Pampalon (Endomines AB) kultakaivos. Myös Sodankylän Kevitsan (First Quantum Minerals Ltd) nikkeli-kupari-platinametalliesiintymällä on päätetty aloittaa kaivostoiminta.

Vuonna 2008 kaivosten kokonaislouhinta oli 13,9 miljoonaa tonnia (Mt), josta malmin osuus oli hiukan yli 6,3 Mt ja sivukiven osuus 7,6 Mt. Louhintamäärien voimakas kasvu edellisiin vuosiin nähden johtuu Suurikuusikon, Talvivaaran ja Pahtavaaran kaivosten käyttöönotosta.

Kansantalouden toimialan ”Metallimalmien louhinta” bruttoarvo on vuodesta 2003 lähtien kasvanut tasaisesti ollen vuonna 2008 260 miljoonaa euroa. Tulevaisuudessa kyseisen toimialan bruttoarvo kasvaa edelleen uusien kaivoshankkeiden kuten Talvivaaran, Kittilän ja Kevitsan kaivosten myötä.

Suomen metalliteollisuus on raaka-aineidensa suhteen voimakkaasti riippuvainen tuonnista. Kaikki Suomessa jalostettavat rautarikasteet tuodaan ulkomailta (3,1 miljoonaa tonnia, arvo 277 miljoonaa euroa vuonna 2008), pääasiassa Ruotsista ja Venäjältä. Myös kupari-, sinkki- ja nikkelirikasteiden osalta tuonnin osuus kattaa yli 90 % Suomessa jalostetuista rikasteista. Vuonna 2008 Sinkkirikasteita tuotiin 0,6 miljoonaa tonnia (arvo n. 221 miljoonaa euroa) pääasiassa Irlannista ja Ruotsista, kuparirikasteita tuotiin 0,5 miljoonaa tonnia (arvo 540 miljoonaa euroa) pääasiassa Etelä-Amerikasta ja Portugalista, ja nikkelirikasteita 0,3 miljoonaa tonnia (arvo n. 630 miljoonaa euroa) pääasiassa Kanadasta. Määrät vastaavat varsin hyvin vuoden 2007 lukuja, eikä suuria muutoksia ole tapahtunut.