Sivumateriaalit

Geologiset sivumateriaalit ovat luonnossa esiintyvien ainesten hyödyntämisprosesseissa hyödyntämättä jääneitä mineraalisia materiaaleja, sivutuotteita tai jätteitä. Hyödyntäminen on voinut estyä.esimerkiksi taloudellisista, ympäristö-, louhinta-, rikastus- tai muista prosessiteknisistä syistä. Sivumateriaalit koostuvat joko luonnossa tai ihmisen toiminnan tuloksena syntyneistä kiinteistä, epäorgaanisista alkuaineista tai kemiallisista yhdisteistä, joilla on tietty koostumus sekä mineraalinen tai petrologinen rakenne. 

Geologisia sivumateriaaleja ovat esimerkiksi:

• Kaivannaisteollisuuden sivukivet ja rikastushiekat
• Prosessiteollisuuden kuonat
• Energiantuotannon tuhkat
• Rakentamisesta vapautuvat maa-ainekset
• Mineraaliset rakennusjätteet
• Ruoppausjätteet
• Pilaantuneet maat
• Mineraaliset kaatopaikkajätteet

Varannot ja sijainti

Sivumateriaalien potentiaalisuus vaihtelee niihin kohdistuvan käyttökohteen mukaisen kiinnostuksen ja kysynnän mukaisesti. Sivumateriaalien kysyntään ja käyttöön vaikuttavat pitkälti samat taloudelliset, tekniset, ympäristölliset ja sosiaaliset tekijät sekä lainalaisuudet, kuin muidenkin geologisten luonnonvarojen käytössä ihmistoimintojen raaka-aineina. Neitseellisten geologisten raaka-aineiden käyttöä pyritään vähentämään tai korvaamaan sivumateriaaleilla tai vähemmän arvokkailla luonnonaineksilla.

Sivumateriaalien arvoaineita ja aineksia arvioidaan suurimmaksi osaksi samoin perustein kuin muita geologisia raaka-aineita. Sivumateriaalien hyötykäyttöön kohdistuvat nykyisin kuitenkin suuremmat ympäristökelpoisuuden vaatimukset kuin tavanomaisten geologisten raaka-aineiden. Samalla mm. sivumateriaalien käytön lisäämiseen maarakentamisessa asetetaan alueellisessa jätesuunnittelussa määrätavoitteita.

Sivumateriaalien taloudelliseen hyödynnettävyyteen vaikuttavat aineksen geologisten ja mineralogisten ominaisuuksien ohella monet seikat. Tällaisia ovat sivumateriaalin tuotantotoimiala, sivumateriaalin käyttöä säätelevä lainsäädäntö, sivumateriaaliesiintymän sijainti, aineksen määrä ja saatavuus, hyödynnettävän aineen osuus tai pitoisuus, aineksen tasalaatuisuus, hyödynnettävän aineen irrottamisen tai lajittelun helppous, hyödyntämisen kustannukset sekä ympäristökelpoisuus.

Sivumateriaaliesiintymät sijaitsevat kaivannais- ja muiden mineraalisia jätteitä tuottavien ihmistoimintojen yhteydessä, kuten esimerkiksi kaivoksilla, metallien rikastamoilla, sulatoilla, luonnonkivilouhimoilla, teollisuus- ja rakentamisen kohteena olevilla alueilla ja kaatopaikoilla. Geologisten sivumateriaalien ominaisuus- ja varantotiedon keruu on vasta kehittymässä eri toimialoilla. GTK:n geologisten ainesten tilinpidon kehittämishanke tähtää valtakunnalliseen geologisten sivumateriaalien inventointimenetelmien ja varantotiedon keruun kehittämiseen.

Louhinnan yhteydessä syntyneet sivukivet Kuva 1. Suomen toimivien kaivosten sivukivet esimerkkinä geologisten sivumateriaalien potentiaalisuudesta (TEM 2009). (lähde: Materia-lehti 2/2009, s. 45). Avaa

Kaivokset ja tuotantoalueet

Tällä hetkellä Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) kerää yrityksiltä vuosittaista kaivannaistilastointia varten kotimaisilta kaivoksilta tietoja sivukiven nostosta malminnoston ohella. Kaivannaisteollisuuden sivumateriaalitietoja kertyy myös ympäristöhallintoon kaivannaistoiminnan lupa- ja seurantamenettelyihin liittyvästi.

Kaivosten osuus koko Suomen geologisten sivumateriaalien tuotannosta on huomattava. Sivumateriaalien louhintamäärät ovat voimakkaassa kasvussa Itä- ja Pohjois-Suomen uusien kaivosten käyttöönoton seurauksena. Toimivia vuoriteollisuuden kaivoksia tai louhoksia oli vuonna 2008 Suomessa 45 kappaletta ( kuva 1. ).

Metallikaivoksista louhittiin vuonna 2008 sivukiveä 7,6 miljoonaa tonnia, karbonaattikivikaivoksista 1,9 miljoonaa tonnia, muista teollisuusmineraalikaivoksista 6,1 miljoonaa tonnia ja teollisuuskivikaivoksista 0,9 miljoonaa tonnia, yhteensä 16,6 miljoonaa tonnia eli 43 % koko kokonaisnostosta. Suomen suljettujen ja toimivien metallikaivosten yhteenlaskettu sivukiven nosto oli vuosina 1910-2007 arviolta yhteensä noin 140 miljoonaa tonnia. Rikastushiekkaa arvioitiin tuolloin olleen varastossa noin 150 miljoonaa tonnia.

Ajankohtaisia eri hallinnonalojen välisiä yhteistyöteemoja, jotka liittyvät geologisten sivumateriaalien hyötykäyttöön

• EU:n raaka-ainealoite ja sivumateriaalien kestävä käyttö
• Jätedirektiivin päivitys
• Jätealan lainsäädännön kokonaisuudistus
• Kaivannaisteollisuuden jätehuolto
• Alueelliset jätesuunnitelmat
• Maarakentamisen uusiomateriaalien tuotteistaminen ja ympäristökelpoisuus

Vienti ja tuonti

Kotimaisten geologisten sivumateriaalien käyttö korvaa tuontiraaka-aineita niillä teollisuuden ja rakentamisen toimialoilla, joilla se on teknisesti ja ympäristöllisesti mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa.

Lisää aiheesta

1. Jos sivumateriaaliin on rikastunut ihmisen toiminnasta peräisin olevia metalleja tai metalliyhdisteitä, sivumateriaaliesiintymää voidaan kutsua ihmisperäiseksi eli antropogeeniseksi mineralisaatioksi. Jos sivumateriaalin ihmisperäinen metallirikastuma on taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävissä, siitä voidaan käyttää termiä ihmisperäinen tai antropogeeninen malmi. Metallien hintojen muutosten vuoksi sivumateriaalin sisältämä metallien rikastuma voi myös muuttua takaisin malmista mineralisaatioksi.
2. Luonnonkiviteollisuuden sivumateriaali on puolestaan kiventuotannon yhteydessä hyödyntämättä jäänyttä kiveä, joka fysikaalisilta ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan on käyttökelpoista materiaalia teollisuuden raaka-aineeksi http://www.kivikeskus.com/Resource.phx/kivikeskus/tutkimus/stocler/sivukivi-ominaisuus.htx. Luonnonkivituotannon sivumateriaalit sisältävät harvoin ympäristölle haitallisia alkuaineita tai yhdisteitä ja ovat useimmiten ympäristökelpoisia moniin käyttötarkoituksiin.
3. Suomessa mineraalisten jätteiden tuotteistaminen uusiokäyttöön koskee keskeisimmin maarakentamisen uusiomateriaaleja (ns. UUMA-materiaalit), joihin kuuluvat ihmistoiminnan mineraaliset jätteet (esim. kaivannaisteollisuuden ja prosessiteollisuuden jätteet) ja sellaiset luonnonainekset, joilla voidaan korvata muita, arvokkaampia luonnonraaka-aineita (esim. moreenista voidaan rakentaa ohuempia tierakenteita kuin vastaavasta arvokkaammasta maa-aineksesta)