Turve raaka-aineena

Turve on suokasvien jäänteistä epätäydellisen hajoamisen seurauksena kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa muodostunut  eloperäinen maalaji, joka on kerrostunut muodostumispaikalleen. Turpeeksi luokitellaan maalaji, jonka orgaanisen aineen osuus kuivamassasta on vähintään 75 %. Turpeen muodostuminen on kerran liikkeelle lähdettyään jatkuva itseään ruokkiva geologinen prosessi. Turpeen koostumus ja rakenne vaihtelevat suuresti kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Eri alueilla tavattavat turvekerrostumat ovat eri tyyppisiä.

Suomessa turve on määritelty hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Eu:ssa turve on luokiteltu päästökauppavelvolliseksi polttoaineeksi.

Suon turvekerrostuman laajuus, paksuus, maatuneisuus ja turvelaji, sekä turpeen fysikaaliset ominaisuudet (mm. tuhkapitoisuus, kuiva-aine määrä, lämpöarvo) ja rikkipitoisuus ovat määrääviä tekijöitä arvioitaessa suon soveltuvuutta energiaturvetuotantoon. Arvioitaessa suon soveltuvuutta kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon kiinnitetään huomiota erityisesti turpeen maatuneisuuteen, rahkasammaltyyppiin ja kerrostuman paksuuteen.

Tuotantoedellytykset ovat yleensä sitä paremmat, mitä paksumpi turvekerrostuma on kyseessä. GTK:n turvevara-arvioissa turvetuotannon  yleisenä paksuusedellytyksenä pidetään yli 1,5 metrin turvepaksuutta. Peruskuivatetuilla alueella turvetuotantoa harjoitetaan metrin syvyisillä alueilla.  Suon pohjamaalaji ja pohjan topografia vaikuttavat tuotantosuon paksuusedellytyksiin; tasainen hiekkapohja mahdollistaa tuotannon mineraalimaahan saakka, lohkareisella moreenipohjalla tai koneita kantamattomalla savikkopohjalla ei turvetta voi tuottaa mineraalimaahan saakka.

Turvevarannot

Suomessa turvemaiden (9,2 miljoonaa hehtaaria) yleisimmät maankäyttömuodot ovat metsä- ja maatalous, soiden suojelu ja turvetuotanto. Lisäksi noin kolmasosa soista on käyttämättömänä joutomaana. Metsäojitettujen soiden pinta-ala on yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria, suojeluohjelmissa soita on noin 1,1 miljoonaa hehtaaria ja maatalouskäyttöön soita on raivattu yhteensä 0,7 miljoonaa hehtaaria, mutta suuri osa raivatusta alueesta on metsitetty uudelleen. Nykyään maataloudessa on turvemaita noin 0,3 miljoonaa hehtaaria. Turvetuotannossa soita on aktiivialana noin 0,06 miljoonaa hehtaaria.

Turvemaiden käyttö Suomessa

Turvetta käytetään nykyään pääasiassa energian lähteenä sekä ympäristö- ja kasvuturpeena. Energiaturpeen osuus käytetystä turpeesta on yli 90 %. Vuonna 2015 turvetta tuotettiin 12 Mm3, mikä on pienin tuotantomäärä sitten vuoden 2004 (kuva 3). Sateisina kesinä turpeen tuotanto jää tavallista vähäisemmäksi, mikä selittää tuotannon suurta vuosittaista vaihtelua. Kulutus on tuotantoa tasaisempaa, koska sadekesän jälkeen voidaan hyödyntää hyvinä kesinä tuotettuja turvevarastoja

Turvetuotantoalueet ja turvemaiden sijainti

Kuva 1. Avaa
Suomen potentiaaliset turvevarat ja soveltuvan alan osuus koko suoalasta
 
Kuva 2.
Avaa pdf

Kuva 3. Turpeen tuotanto Suomessa (Tilastokeskus, Turveteollisuusliitto ry.)

Kuva 3. Turpeen tuotanto ja energiaturpeen kulutus Suomessa (Tilastokeskus, Turveteollisuusliitto ry).
 Avaa

Vienti ja tuonti

Suomen energiahuollosta  noin 70 % perustuu tuontienergiaan. Energiahuollossa turpeella korvataan tuontienergiaa. Turve kattaa Suomen energiahuollosta noin 7 % ja kaukolämmöstä noin 20 %. Kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineista turpeen osuus on ollut viime vuosina 17–20 %.  Energiaturvetta on käytetty viime vuosina 20–29 TWh vuodessa.

 
 

Polttoturvetta (jyrsinturve). Kuva: J. Väätäinen, GTK