Suomen uraanivarannot

Suomessa uraaninetsintä on ollut suhteellisen vähäistä ja etsinnän tulokset ovat olleet melko vaatimattomia. Uraaninetsintää harjoitettiin 1950-luvulta 1980-luvun puoliväliin saakka mm. Atomienergia Oy:n, Imatran Voima Oy:n, Outokumpu Oy:n ja GTK:n toimesta. Etsintä käynnistyi uudelleen 2000-luvulla AREVA:n ja muutamien pienten junioriyhtiöiden toimesta. AREVA luopui etsinnästä Suomessa ja myi uraaninetsintäprojektinsa Mawson Resources -yhtiölle vuonna 2010.

Uraanipotentiaalisia alueita Suomessa ovat mm. Kolari-Kittilän alue, Kuusamon liuskealue, Kolin alue, Uusimaa ja Peräpohjan liuskealue. Löydetyistä uraaniesiintymistä ovat tärkeimpiä (suluissa keskipitoisuus ja uraanisisältö in situ):

1) Kolari-Kittilän alueella Kesänkitunturin kerrosmyötäinen esiintymä (0,06 % U; 950 tU) Lainioryhmän kvartsiitissa sekä erillisten juonien muodostama Pahtavuoman esiintymä (0,19 % U; 500 tU) Savukoskiryhmän vihreäkivissä ja grafiittiliuskeissa, Pahtavuoman Zn- ja Cu-esiintymien kupeessa. Tällä alueella on lisäksi vähäisempiä uraanimalmiaiheita ja -viitteitä sekä uraanipitoisuudeltaan anomaalisia graniitteja.

2) Kuusamon liuskealueelta on löydetty runsaasti pieniä uraaniesiintymiä sekä uraanimineraaleja kultaesiintymien yhteydessä. Uraaniesiintymistä suurin lienee kerrosmyötäinen Kouvervaaran esiintymä serisiittikvartsiitissa, joskaan siitä ei ole malmiarviota. Uraania esiintyy Kuusamon liuskejakson albiittiutuneissa metasedimenteissä, albiittiutuneissa vihreäkivissä ja mafisissa juonissa sekä liuskejaksoa ympäröivissä granitoideissa.

3) Koli-Kaltimon kvartsiittijakso Pohjois-Karjalassa sisältää lukuisia pieniä uraaniesiintymiä, joista Ipatti, Martinmonttu ja Hermanninmonttu kuuluvat nykyään Kolin kansallispuistoon. Koeluontoista uraanikaivostoimintaa harjoitettiin Enon Paukkajanvaarassa Atomienergia Oy:n koekaivoksella ja -rikastamolla vuosina 1958-1961. Paukkajanvaaran kaivosalue peitettiin ja siivottiin 1990-luvun alussa. Ylä-Paukkajanjärven alla, Ruunaniemessä ja Sikovaarassa sekä em. kansallispuiston esiintymissä on yhteensäkin vain 250 tU ja niiden keskipitoisuudet ovat rajoissa 0,08-0,14 % U. Uraani esiintyy Herajärviryhmän kvartsiiteissa ja konglomeraateissa, niitä leikkaavissa mafisissa juonissa ja juonten reunoilla sekä etenkin etelämpänä Joensuun (Enon) Riutassa uraniniittijuonina kvartsiittien ja arkeeisen kallioperän väliin sijoittuvassa serisiitti-kvartsiliuskevyöhykkeessä.

4) Etelä-Suomessa etenkin Uusimaa erottuu sekä radiometrisesti että geokemiallisesti alueena, jonka kallioperässä ja pohjavedessä on laajoilla alueilla korkeampia uraanipitoisuuksia kuin muualla Suomessa. Nummi-Pusulassa on Palmotun esiintymä migmatiittista kiillegneissiä leikkaavissa graniiteissa (0,1 % U; 1 000 tU). Palmotussa on malminetsintätöiden päätyttyä tutkittu mm. radionuklidien kulkeutumista uraaniesiintymän ympäristössä analogiana käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusympäristölle. Itä-Uudellamaalla useimmat kallioperässä havaitut uraanimineraalien pesäkkeet liittyvät Palmotun kaltaisiin Svekofennisiin myöhäisorogeenisiin graniitteihin, mutta Matti Vaasjoki, Hannu Appelqvist ja Kari Kinnunen ovat GTK:ssa selvittäneet, että Alhon lohkareen uraniniitti ja muutamat muut alueen uraaniaiheet liittyvätkin yllättävän nuoriin, noin 450 miljoonan vuoden takaisiin tapahtumiin.

5) Uraaninetsintä on ollut Suomessa viime vuosina aktiivisinta Peräpohjan liuskealueella. AREVA Resources Finland löysi Rompaksen kulta-uraani -esiintymän Ylitorniosta vuonna 2008. Rompas siirtyi AREVA:lta Mawson Resources -yhtiölle vuonna 2010. Rompas-Rajapalot -etsintäkohdetta luonnehtivat rakenteellisesti kontrolloidut, hydrotermiset kulta- ja uraanimineralisaatiot metamorfisissa suprakrustisissa kivissä. Alkuperäinen Rompaksen etsintäalue on laajentunut projektin etenemisen myötä käsittämään Rompas-Rajapalot alueen, jonka pinta-ala kattaa noin 100 neliökilometriä. Malminetsintä on alueella vielä sen verran varhaisessa vaiheessa, ettei malmiarvioita ole olemassa.

Näiden viiden alueen lisäksi uraania on esimerkiksi uraani-fosforiesiintyminä tunnetuissa fosfaattisissa metasedimenteissä ja -vulkaniiteissa, joista suurimmat ovat Paltamon Nuottijärvi (0,04 % U; 1 000 tU) ja Vihannin Lampinsaari (0,03 % U; 700 tU). Malmityyppinä nämä osoittautuivat heikohkoksi matalan uraanipitoisuuden ja huonon rikastettavuuden takia.
Sotkamossa toimiva Talvivaaran kaivos valmistelee uraanin erottamista sivutuotteena, sillä uraania liukenee kasaliuotuksessa päämetallien (nikkeli ja sinkki) ohella prosessiliuokseen. Malmin isäntäkivenä oleva mustaliuske sisältää uraania keskimäärin vain 17 ppm (0,0017 %). Kasaliuotuksessa liuennut uraani päätyy nykyisin prosessijätteisiin (kipsisakka) ja tuotteeseen (Ni-Co-sulfidirikaste). Talvivaara sai valtioneuvoston myöntämän ydinenergialain mukaisen luvan uraanin talteenottoon maaliskuussa 2012. Sivutuoteuraanin potentiaalia on myös Soklin fosfaattiesiintymän alla sijaitsevan kallioperän karbonatiitissa, josta osa sisältää uraanivaltaista pyroklooria (0,01 % U; 2 500 tU).

Suomesta kansainvälisiin tilastoihin raportoituja uraanivarantoja on vuosien myötä vähennetty 4 400 tonnista 1 500 tonniin U (in situ). Nykyiset raportoidut varannot sisältävät Palmotun ja Pahtavuoman esiintymät, ja jos niissäkin otetaan huomioon arvio rikastushävikistä, Suomen varannot ovat vain 1 125 tU. Vähennyksen selittävät suojelualueet (Koli ja Kesänkitunturi), kaivoksen sulkeminen (Vihanti) sekä huono rikastettavuus ja matala pitoisuus (Nuottijärvi). Suomessa ei tällä hetkellä tunneta yhtään uraaniesiintymää, joka olisi kaupallisesti hyödynnettävissä – kaikki tunnetut esiintymät ovat liian pieniä ja niiden uraanipitoisuudet ovat liian matalia.

Yhteenveto Suomen tunnetuista uraanivarannoista on alla olevassa taulukossa. Taulukon tonnimäärät ovat geologisia in situ -arvioita, eikä niihin siten ole laskettu mukaan kaivostoiminnan saantiprosenttia, joka vielä pienentää varantoarviota.

Esiintymä Kunta Tyyppi Keskipitoisuus % U Tonnia U
Palmottu Nummi-Pusula Migmatiitti 0,1 1 000
Kesänki Kolari Kvartsiitti 0,06 950
Pahtavuoma Kittilä Juoni 0,19 500
Ruunaniemi ym. Joensuu, Lieksa, Kontiolahti Kvartsiitti 0,08 – 0,14 250
Nuottijärvi Paltamo Fosforiitti 0,04 1 000
Lampinsaari Vihanti Fosforiitti 0,03 700
Sokli Savukoski Karbonatiitti 0,01 2 500
Talvivaara Sotkamo Mustaliuske 0,0017 20 000

 
 

Uraani
Uraanimalmia Enon Paukkajanvaarasta. Keltainen mineraali uranofaania. Kuva: J.Väätäinen, GTK.

Aihepiiristä muualla

Tukes (kaivosviranomainen 1.7.2011 alkaen)
TEM: kaivostoiminta ja malminetsintä/uraani
TEM: ydinenergia
Euratom Supply Agency (englanninkielinen)
STUK: Säteilyturvakeskuksen etusivu
STUK: Uraani Suomessa, oikopolut
STUK: Säteily ympäristössä ( mm. uraanikaivokset, radon)
STUK: Ydinturvallisuus (voimalaitokset, jätteet)
STUK: Uraania! seminaari 10.9.2010, Helsinki
ERACEdu: Uraanintuotannon ja ydinvoiman riskit: Uraanintuotannon ja ydinvoiman riskit 19-20.10.2010, Kuopio
Atomiteknillinen seura (esitelmiä ja raportteja)
Energiateollisuus ry: Hyvä tietää –esitesarja (uraani, ydinvoima, ydinjäte)