Luontoretkeilyn geologisia kohteita

Koli

Vesi eri muodoissaan on erottamaton osa Kolin kansallismaisemaa. Pielisen ulappa harjuineen, valkoiset pilvet ja lumiset puut ovat jokaiselle tuttuja Kolin tunnuksia. Harvemmin tullaan ajatelleeksi, että oikeastaan koko maisema on veden muovaama. Ryläykseltä Pielisen suuntaan avautuva maisema on yhdistelmä tuhansia vuosimiljoonia vanhoja kallioperän rakenteita, runsaan kymmenen tuhannen vuoden ikäisiä jäätikön sulamisvaiheen muodostumia ja muutaman viime vuosisadan aikana syntyneitä ihmistoiminnan jälkiä. Niistä koostuu vaihteleva maastomuotojen mosaiikki, joka tarjoaa erilaisia ympäristöjä monimuotoisille elollisen luonnon kokonaisuuksille.

Rokua

Rokuanvaaran harjumaisema on yhdistelmä erilaisten geologisten prosessien tuottamia maastomuotoja, jotka lomittuvat toisiinsa palapelin tavoin. Paloista rakentuu kokonaisuus, ainutlaatuinen luonnonmuodostuma, jonka yksityiskohdissa kuvastuvat alueen kehitysvaiheet muinaisen mannerjäätikön puristuksesta nykypäivään.

Alkuperäinen harjutasanne, supat ja harjukummut, rantamuodostumat, tuulikerrostumat ja suot muodostavat yhdessä Rokuan maisemapalapelin ja samalla maiseman rungon. Maaperän laatu, vedenläpäisevyys ja paksuus sekä vaihtelevat pinnanmuodot, pohjavedenpinnan asema sekä ilmasto määräävät Rokuan elollisen luonnon kasvuolosuhteet ja sitä kautta sen lajivalikoiman.

Koli Geotietokeskus, Juuka. Kuva: Jari Väätäinen, GTK

Koli Björkö. Kuva: Seppo Lammi

Juuka, Geotietokeskus

Geotietokeskuksessa on luotu poikkitieteellisellä lähestymistavalla ja teemavalinnoilla interaktiivisia ja elämyksellisiä kokonaisuuksia, joita täydentävät upeat multimedia-ohjelmat. Geotietokeskus on erinomainen käynti- ja opetuskohde koko perheelle.

Merenkurkku

Merenkurkun matalien moreeniselänteiden kuvioittama alue on maailman edustavin kohde tutkia maankohoamisprosessia. Erityisen kiinnostavaksi alueen tekee De Geer –moreenivallit, ”p yykkilautamoreenit”, jotka syntyivät mannerjäätikön sulamisen aikana mannerjään reunavyöhykkeessä. Merenkurkun saaristo on Suomen ensimmäinen maailmanluonnonperintökohde, joka otettiin mukaan UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 2006. Merenkurkku on liitännäiskohde Ruotsin Korkean Rannikon maailmanperintökohteelle.