Euroopan äärimmäiset kesät pitenevät – ja suuntaus voi kiihtyä
Uusi tutkimus paljastaa, että Euroopassa vallitseva suuntaus kohti pidempiä ja intensiivisempiä kesiä muistuttaa olosuhteita 6000 vuoden takaa. Tuolloin luonnolliset ilmastoa muokkaavat tekijät venyttivät lämpimän vuodenajan lähes 200 päivän mittaiseksi. Nykyään samat mekanismit voimistuvat ilmaston lämpenemisen seurauksena, mikä voi vuoteen 2100 mennessä lisätä Euroopan kesäkauden pituutta jopa 40 päivällä. Muutoksella olisi merkittäviä vaikutuksia maatalouteen, ekosysteemeihin ja jokapäiväiseen arkeen.
Ymmärtääkseen kuinka poikkeuksellinen meneillään oleva ilmastonmuutos todella on, kansanvälinen tutkijaryhmä kääntyi yllättävän ilmastoarkiston puoleen: eurooppalaisten järvien pohjalle kerrostuneisiin sedimenttikerrostumiin.
Nämä vuodenaikojen mukaan kerrostuneet järvien pohjasedimentit ovat kuin “luonnollisia ilmastokalentereita”, jotka tallentavat tietoa siitä, miten kesät ja talvet ovat vaihdelleet jääkauden jälkeen, eli viimeisen reilun 10 000 vuoden aikana. Suomesta tutkimuksessa käytettiin Oriveden Nautajärven sedimenttisarjaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että noin 6000 vuotta sitten Euroopassa koettiin pisimmät kesät vuosituhansiin. Kesät kestivät lähes 200 päivää vuodessa, mikä vastaa nykyajan äärimmäisimpiä kesäkausia. Tuolloin pitkäkestoiset kesät johtuivat arktisen alueen poikkeuksellisesta lämpenemisestä, mikä heijastui muutoksina ilmakehän kiertoliikkeessä. Nyt samoja prosesseja voimistaa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, joka vie Eurooppaa kohti entistä pidempiä ja intensiivisempiä kesiä.
Tuoreet tutkimustulokset on julkaistu Nature Communications -lehdessä. Kansainvälistä tutkimusryhmää johti Celia Martin Puertas Royal Holloway yliopistosta Lontoosta. Suomesta tutkimusryhmään osallistui professori Antti Ojala, joka työskentelee Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) sekä Turun yliopistossa.
Pidentyvät kesät johtuvat leveysasteiden lämpötilaeron heikkenemisestä
Tutkimuksen ytimessä on yksi keskeinen ilmakehän fysikaalinen ilmiö: leveysasteiden välinen lämpötilaero (Latitudinal Temperature Gradient, LTG), eli lämpötilaero arktisen alueen ja päiväntasaajan välillä. Lämpötilaero ohjaa voimakkaita Atlantin tuulia kohti Eurooppaa ja vaikuttaa siten vallitseviin sääjärjestelmiin mantereella.
Lämpötilaero heikkenee parhaillaan, kun arktinen alue lämpenee lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, mikä hidastaa ja mutkistaa ilmavirtoja. Seurauksena on pysyvämmät kesän sääolosuhteet. Helleaallot kestävät pidempään, sademäärät muuttuvat ja lämpimämpi vuodenaika pitenee.
″Kun lämpötilaero arktisen alueen ja keskileveyspiirien välillä heikkenee, Euroopan kesä käytännössä pitenee″, kertoo tutkimusprofessori Antti Ojala GTK:lta. ″Tuloksemme osoittavat, että kyse ei ole vain nykypäivän ilmiöstä, vaan näyttäisi olevan toistuva piirre maapallon ilmastojärjestelmässä. Mutta meneillään oleva muutos on nopeampi ja voimakkaampi, eikä kyse ole pelkästään luonnollisista prosesseista, vaan myös ihmisen toiminnasta.″
Tutkijaryhmä vertaili sedimenttikerroksista tehtyjä rekonstruktioita ilmastosimulaatioihin, jotka kuvaavat menneitä muutoksia lämpötilaerossa päiväntasaajan ja pohjoisnavan välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että jokainen 1 °C väheneminen leveysasteiden lämpötilaerossa pidentää kesäkautta noin kuudella päivällä.
Muutos lisää riskejä ja painetta sopeutua
Mikäli globaali ilmaston lämpeneminen jatkuu kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena nykyisellä tasolla, Euroopassa voidaan nähdä jopa 42 ylimääräistä kesäpäivää vuoteen 2100 mennessä pelkästään ilmakehän luonnollisena reaktiona arktisen alueen lämpenemiseen.
Lisäksi teollisen ajan muutokset kasvihuonekaasujen määrässä sekä maapallon ilmastojärjestelmän sisäiset palautemekanismit voivat vaikuttaa Euroopan lämpötiloihin ja vuodenaikojen rytmiin tavoilla, joilla voi olla syvällisiä seurauksia ekosysteemeille, vesivaroille, maataloudelle ja kansanterveydelle.
Tällainen muutos voi vaikuttaa Euroopan ympäristöön ja talouteen merkittävästi ja vielä hyvinkin nopeasti. Pidemmät kasvukaudet saattavat aluksi hyödyttää joitakin viljelykasveja ja pohjoisia alueita, mutta äärimmäinen kuumuus ja vesipula voivat nopeasti kumota nämä hyödyt. Viileämpiin ja kosteampiin olosuhteisiin sopeutuneet ekosysteemit voivat kärsiä, ja metsäpalojen, kuivuuden ja kuumuuteen liittyvien terveysongelmien riskit kasvavat.
Tutkijoille järvisedimentteihin perustuva ilmastoaineisto on enemmän kuin ikkuna menneisyyteen.
″Sedimenteistä tehdyt analyysit osoittavat, että maapallon ilmasto on aina reagoinut ilmakehän muutoksiin″, Ojala sanoo. ″Nykyään me kuitenkin työnnämme näitä ilmastomuutoksen luonnollisia rajoja yhä nopeammin kohti arvaamattomampaa tulevaisuutta.″
Tutkimuksen tekijät korostavat, kuinka merkittävästi Euroopan sää on yhteydessä globaaleihin ilmastodynamiikkoihin, ja miten menneisyyden ymmärtäminen voi auttaa meitä luovimaan nopeasti muuttuvan planeetan haasteissa.
Lisätietoja
Artikkeli Nature Communications -lehdessä (englanniksi): Consistent response of European summers to the latitudinal temperature gradient over the Holocene
Antti Ojala, tutkimusprofessori
Geologian tutkimuskeskus GTK
antti.ojala@gtk.fi
puh. 029 503 2566
