Termit tutuksi: Mitä ovat mineraalivarannot, malmivarat, esiintymä ja mineraalipotentiaali?
Erilaisia geologisia ja mineraalien arvoketjuun liittyviä termejä vilisee julkisessa keskustelussa. Mitä tapahtuu mineraalien arvoketjun alkupäässä? Mikä on mineraalivarannon ja malmivaran ero? Ja mikä sitten on esiintymä ja mitä merkitsee mineraalipotentiaali? Erikoisasiantuntija Janne Hokka avaa termien merkityksiä jutussa, joka on osa termejä selittävää sarjaa.
Mineraalien pitkä tie sähköauton komponenteiksi
Mineraaleilla on pitkä arvoketju, jonka vaiheiden kautta kallioperän metallit ja mineraalit lopulta päätyvät uusien sähköautojen ja tuulivoimaloiden osiksi. Malmien louhinta, rikastus ja jatkojalostus tehdään ketjun alkupäässä, ja niitä edeltää monivaiheinen teknis-taloudellis-ympäristöllinen selvitystyö. Ensimmäisenä vaiheena tässä ketjussa on kuitenkin mineraalipotentiaalin kartoitusvaihe, jossa tietyn alueen geologiaa selvitetään mineraaliesiintymien löytämisen kannalta, sekä kohteellinen tutkimus, jossa löydetyn mineraaliesiintymän koko ja pitoisuusjatkuvuudet määritetään riittävällä luotettavuudella.
Puhuttaessa esimerkiksi kriittisistä mineraaliesiintymistä, isonkaan esiintymän löytyminen ei vielä merkitse mitään, vaan avainasemassa on kyseisten raaka-aineiden hyödyntämiskelpoisuus. Tässä taas ratkaisee, miten arvomineraalit esiintyvät kivessä ja miten olemassa olevia rikastusmenetelmiä hyödyntämällä arvokkaat mineraalit saadaan kannattavasti eroteltua. Malmin laadulliset tekijät vaikuttavat rikastukseen ja tuotantoa edeltää aina erimittakaavan tutkimukset, jotta arvoaines saadaan eroteltua parhaalla mahdollisemmalla tavalla. Mineraaliesiintymä on myös muodoiltaan ja laadultaan omanlaisensa. Näin ollen suora vertailu esiintymätyyppien välillä ei monestikaan anna oikeaa kuvaa hyödyntämispotentiaalista. Uuden esiintymän saattaminen tuotantoon voi kestää hyvinkin 10–15 vuotta ja joissakin tapauksissa vielä pidempään. Esiintymätyypistä riippumatta mineraaliesiintymät vaativat useamman vuoden kestävää geologista, teknistaloudellista ja ympäristöllistä tutkimusta, ennen kuin päätös kaivoksen avaamisesta voidaan tehdä.
Mitä on mineraalipotentiaali, mineraalivaranto ja malmivarat?
Puhuttaessa mineraalipotentiaalista tarkoitetaan laaja-alaisesti tai kohteellisesti malminmuodostukselle otollisia alueita, joita voidaan tunnistaa ja rajata esimerkiksi geologian, geokemian ja geofysiikan avulla. Yhtiöiden harjoittama malminetsintä ajatellaan julkisuudessa monesti olevan lähtölaukaus kaivostoimintaan, vaikka tässä vaiheessa tutkimus painottuu vasta geotiedon keräämiseen kallioperästä. Viimeisten vuosikymmenten aikana malminetsintään suunnatut investoinnit ovat globaalisti kasvaneet, mutta löydettyjen esiintymien määrä on vastaavasti laskenut. Edelleen valtaosa globaalista malminetsinnästä suuntautuu kultaan ja perusmetalleihin. Kriittisten mineraalien turvaaminen onkin muodostunut osaksi geopolitiikkaa ja kansallisten pääomien kohdentaminen niin etsintään kuin jalostusketjun rakentamiseen tulee lisääntymään globaalisti tulevaisuudessa.
Mineraaliesiintymä ei ole riippuvainen pelkästään geologisista tekijöistä kuten esiintymän koosta ja pitoisuuksista sekä niiden jatkuvuuksista. Tekniset tekijät, kuten rikastettavuus ja louhittavuus, sekä hyödyntämisen vaikutukset ympäristöön ja paikalliseen väestöön otetaan huomioon, kun taloudellisuutta ja hyödyntämiskelpoisuutta määritetään.
Malmivarat eli reservit ovat taloudellisesti rajattu esiintymän osa, jossa edeltä mainitut määräävät tekijät yhdessä taloudellisten tekijöiden, kuten louhittavan tuotteen tai rikasteen kysynnän tai maailmanmarkkinahintojen kautta, mahdollistavat kannattavaa liiketoimintaa.
Mineraalivarannot ovat laajempi osa esiintymää, jossa määrääviä tekijöitä ei ole vielä huomioitu, mutta mahdollisuus taloudelliseen kannattavuuteen on tarkastelussa.
Mineraaliesiintymä on itsessään, malmityypistä riippuen, monin verroin isompi. Kaivoksen toiminnan aikana tutkimus- ja inventointikairaukset lisäävät tietoa ja siten muuttavat mineraalivarantoja ja edelleen malmivaroja.
Yhtenäinen mineraalivarantojen luokittelu antaa parempaa kokonaiskuvaa potentiaalista
Mineraalivarannot voidaan luokitella usealla eri standardilla. Länsimaissa kansainväliset kaivannaishankkeet, jotka ovat pörssiyhtiöiden selvitysvaiheessa tai tuotannossa, luokitellaan pääsääntöisesti kansainvälisen CRIRSCO-standardien tai koodien mukaan. Standardit ohjeistavat käytänteet malminetsintätuloksien sekä varantojen ja varojen raportoinnille, jotka mahdollistavat yhtenäisen tiedon keräämisen hankkeesta mm. rahoittajille.
Mineraalivarantoarvioihin perehtyneet asiantuntijat allekirjoittavat raportit ja ovat yhtiöiden johdon kanssa vastuussa raportoimastaan tiedosta. CRIRSCO-organisaation alle kuuluu 15 maakohtaista standardia kuten PERC-standardi Euroopassa, JORC-koodi Australiassa, CIM-raportointiohjeistus Kanadassa.
Euroopan unionin kriittisten raaka-aineiden asetuksen myötä rinnalle on tullut YK:n raaka-aineluokittelusysteemi UNFC, joka toimii jäsenvaltioiden työkaluna tiliöidä ja raportoida mineraalisia raaka-aineita Euroopan komissiolle. Useissa Euroopan maissa on käytössä toisistaan poikkeava kansallinen standardi raaka-aineiden hallintaan. Tämä entisestään hankaloittaa ymmärrystä kriittisten mineraalien kokonaisvarannoista Euroopassa.
Esimerkiksi Ukrainassa kansallinen mineraalistandardi pohjautuu UNFC-systeemiin, joka on muunnettu neuvostoaikaisesta luokittelusysteemistä. Monella Itä-Euroopan maalla on historiansa myötä vastaavanlainen tilanne, jossa malmivarat ja mineraalivarannot ovat kaivoslainsäädännön mukaan luokiteltava kansallisen standardin mukaan. Monella isolla kaivosmaalla Euroopassa kuten Suomella, Ruotsilla, Espanjalla, Portugalilla ja Irlannilla ei tällaista valtion luokittelusysteemiä ole vaan yhtiöt voivat raportoida haluamansa kansainvälisen standardin mukaisesti.
Raportointivelvoite on lähes kaikissa Euroopan maissa yhtiöillä, joilla on aktiivisesti meneillään malminetsintää tai kaivostoimintaa. Suomessa ns. luvanhaltijan tulee raportoida esimerkiksi vuosittaiset louhinta- ja jätemäärät. Yhtiön luopuessa aktiivisesta malminetsinnästä ja malminetsintäluvan rauettua uusi kerätty tietoaineisto täytyy luovuttaa osana loppuraportointia Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille, josta se ajan myötä siirtyy Geologian tutkimuskeskuksen kautta julkiseksi. Toimiva kaivoslainsäädäntö muodostaakin tärkeän osan valtion raaka-ainehallintaa.
Geologiset aineistot ovat osa huoltovarmuutta ja tulevaisuuden tarpeita
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tehtäviin kuuluu ylläpitää geologisia aineistopalveluja ja tuottaa geologista tietoa yhteiskunnan eri tarpeisiin. Esimerkiksi ajantasainen kansallinen esiintymätietokanta yhdessä digitaalisten aineistotasojen kanssa antaa yleiskuvan toimintakentästä ja mineraalipotentiaalista. Geologisen tiedonkeruun jatkuvuus on osa kansallista huoltovarmuutta.
Mineraalipotentiaalista uuden esiintymän löytymiseen vie useamman vuoden ja vaatii riskipääomaa. Laadukas geotietoaineisto, kuten alueelliset geofysikaaliset mittausaineistot, kallioperäkartat sekä vanhoista tutkimuskohteista kerätty tieto, on ensiarvoisen tärkeää uusien tutkimusten kohdentamisen kannalta.
Esimerkiksi Ukrainan tietämys harvinaisten maametallien esiintymistä on pääosin Neuvostoliiton aikaisiin tutkimuksiin, mikä tarkoittaa, että tutkimusta on tehtävä niin malminetsinnän kuin prosessimetallurgian puolella, ennen kuin ajantasainen käsitys mahdollisesti hyödyntämiskelpoisista esiintymistä voidaan antaa.
Tutustu myös
