Siirry sisältöön
Etusivu  ⟩  GTK  ⟩  Kansannäytetoiminta ja tietoa geologiasta  ⟩  Miten löydän ja tutkin kiviä?

Miten löydän ja tutkin kiviä?

Kivien etsiminen ja tutkiminen on kiinnostava harrastus, johon ei tarvita kalliita etsintävälineitä. Muutama perusvaruste on hyvä olla ja etsintään valmistautuminen ja suunnittelu helpottaa löytämistä.

Miten tunnistaa tyypillisen malmikiven?

Malmikivi on sellainen kivi, jossa on niin paljon metallia tai mineraalia, että se voisi olla taloudellisesti kannattavaa ottaa talteen. Malmikiven voi tunnistaa näistä piirteistä:

Ruosteinen pinta

Metallit hapettuvat eli ”ruostuvat”. Tämän vuoksi monet malmikivet, etenkin rautapitoiset, näyttävät ruosteisilta. Kivi voi olla punaruskea, oranssi tai laikukas.

Raskas ja joskus magneettinen

Jos kivi tuntuu kokoonsa nähden yllättävän painavalta ja siihen tarttuu magneetti, se voi sisältää rautaa.

Epätavallinen väri

Esimerkiksi vihreä, sininen tai hopeinen sävy voi viitata kupariin, kobolttiin tai muihin metalleihin.

Metallinkiiltoa tai värikkäitä hippuja

Kivessä voi näkyä kiiltäviä tai värikkäitä, metallimaisia kohtia. Joskus kivessä voi olla jopa kullan tai kuparin näköisiä pilkkuja. Kaikki kimaltava ei ole kuitenkaan arvokasta. Esimerkiksi kiillemineraalit kuten biotiitti saattaa rapautuessaan muuttua kullankeltaiseksi, mistä johtuu siitä kansankielellä käytetty termi “katinkulta”.

Viirun väri

Väriä parempi tuntomerkki malmikivelle on sen viirun väri. Viiru saadaan esille raaputtamalla kiveä sulakkeeseen tai lasittamattomaan posliiniin, jolloin sen pintaan jauhautuu mineraalia. Läpikuultavilla tai läpinäkyvillä mineraaleilla viiru on valkoinen. Tummien mineraalien, jotka eivät ole malmimineraaleja, viiru on yleensä vaaleampi kuin mineraalin väri. Mineraalin väriä tummempi viiru on yleensä metallikiiltoisilla mineraaleilla.
  • Lisää erilaisia tapoja tunnistaa mineraaleja löytyy Retkeilijän kivioppaasta, josta löytyy tietoa myös muun muassa malmi- ja teollisuusmineraaleista sekä jalokivistä ja korukivistä.
  • Myös geologia.fi-sivustolla on hyödyllistä perustietoa geologiasta, joka voi auttaa kivien tunnistamisessa.

Kiviharrastajan perusvarustus

  • Kivivasara kivien lohkomiseen ja suojalasit silmien suojelemiseen kivensiruilta.
  • Lasittamaton posliini, esimerkiksi tavallinen sähkösulake sopii mineraalien viirun värin tutkimiseen.
  • Teräspiikki tai tavallinen teräsnaula käyvät mineraalien kovuuden toteamiseen.
  • Magneetti tai kompassi soveltuvat mineraalin magneettisuuden toteamiseen.
  • Metsässä liikkuessa kompassi tai GPS-laite sekä kartta on hyvä pitää mukana. Niiden avulla lohkareiden ja kalliokohtien löytöpaikat on helppo taltioida ja merkitä maastoon.

Miten valmistautua etsintäretkeen?

Etsintäretki kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Etsintäalueelta on hyödyllistä hankkia peruskartan lisäksi myös geologisia karttoja. Näitä on saatavilla muun muassa GTK:n Hakku-palvelusta.

GTK:n OmaKivi-sovellus kannattaa ladata myös puhelimeen, jotta voi jo heti maastossa kirjata asioita löydöstä ylös. Lisää tietoa löytöjen kirjaamiseen täältä.

Mistä kiviä voi kerätä?

Otollisia etsintäkohteita ovat muun muassa uudet hakkuu-, ojitus- tai tiealueet ja leikkaukset, missä maanpintaa on jo valmiiksi rikottu, ja kiviä sekä kalliota kaivettu esille. Reitin suunnittelussa kannattaa huomioida myös hyvät tavat ja välttää pihapiirien lähialueita.

Kaivoslain mukaan jokaisella on kuitenkin toisenkin alueella oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Kaivoslaki (Finlex)

Hyvä tapa on ilmoittaa maanomistajalle suunnitelmistaan ja tarpeen vaatiessa kysyä lupaa näytteiden ottamiseen.

Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla kivien ja muun maa-aineksen kerääminen on yleensä kielletty.

Muutama vinkki kivilajien ja mineraalien tunnistamiseen

Kivilajien ja mineraalien tunnistamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi magneettia, naulaa ja sulaketta.

Henkilön vasemmassa kädessä on kivi ja oikeassa kädessä narun päässä oleva magneetti, jolla testataan kiven omnaisuuksia.
Magneetin avulla erotetaan magneettiset mineraalit, kuten magnetiitti ja magneettikiisu.
Käsi pitää kivinäytettä ja toisen käden koukkutyökalu raapii sen pintaa.
Mineraaleilla on erilaiset kovuudet joiden tutkimiseen voi käyttää esimerkiksi tavallista naulaa.
Kädet raaputtavat mustalla kivellä valkoista posliinikappaletta.
Viiru saadaan esille naarmuttamalla näytettä teräspiikillä tai naarmuttamalla näytteellä lasittamattoman posliinin (esim. sulakkeen) pintaa.

Lisää erilaisia tapoja tunnistaa mineraaleja löytyy Retkeilijän kivioppaasta.
Mineraalien ominaisuuksista löytyy tietoa myös geologia.fi-sivustolta.