Suomella on vielä mahdollisuus saavuttaa hiilineutraalisuus – ratkaisevat päätökset puhtaista teknologioista ja maankäytöstä tarvitaan nyt
Uudet pitkän aikavälin ilmastoskenaariot osoittavat, että Suomella on hyvät mahdollisuudet saavuttaa hiilineutraalisuus vuoden 2040 jälkeen ja hiilinegatiivisuus vuosisadan puoliväliin mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi on lisättävä sekä teknisiä että luonnon omia hiilinieluja. VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen raportista selviää myös, että niin kansalaiset kuin yrityksetkin ovat erittäin sitoutuneita ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
Suomen pitkän aikavälin ilmastopolitiikan taustaksi on laadittu neljä eri skenaariota, jotka piirtävät neljä erilaista kuvaa maan päästö- ja nielukehityksistä.
“Tulokset eivät ole ennusteita, vaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Halusimme testata, millaisin toimin ja reunaehdoin Suomi voisi saavuttaa ilmastotavoitteensa pitkällä aikavälillä”, kertoo johtava tutkija Tiina Koljonen VTT:ltä.
Skenaarioissa katse on suunnattu vuoteen 2050, johon mennessä päästöjen on kansallisen ilmastolain mukaisesti laskettava vähintään 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Lisäksi Suomen tulisi tuolloin olla hiilinegatiivinen, eli hiilinielujen pitäisi olla suuremmat kuin kasvihuonekaasujen päästöjen. Skenaariot osoittavat, että Suomi voi saavuttaa hiilineutraalisuuden vuoden 2040 jälkeen ja hiilinegatiivisuuden vuosisadan puoliväliin mennessä, mutta vain, jos kaikki sektorit – teollisuus, maatalous, energia, liikenne ja maankäyttö – panostavat tavoitteiden saavuttamiseen. Maankäyttösektorilla on merkittäviä haasteita: metsien käyttöä ja nielujen kehitystä ohjaavien tekijöiden ennustaminen on hankalaa ja sektorin päästö- ja nieluarvioihin liittyy epävarmuuksia.
“Tiedämme keskipitkän aikavälin raportin perusteella, että nykytoimin tai hallituksen esittämin lisätoimin Suomi ei voi saavuttaa hiilineutraalisuustavoitettaan vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalisuus on kuitenkin hyvin mahdollista pitkällä aikavälillä. Sekin vaatii poliittista ohjausta, investointipäätöksiä lähimmän kymmenen vuoden aikana, ja että siihen pyritään johdonmukaisesti sekä teknologian että luonnon hiilinielujen keinoin”, Koljonen sanoo.
Metsien hiilinielu on Suomen akilleen kantapää
Vaikka päästökauppasektorin päästöt ovat viime vuosina vähentyneet nopeasti ja fossiilisista polttoaineista on irtauduttu ennätysvauhtia, Suomi ei selviä ilmastotavoitteistaan ilman nettonegatiivisia ratkaisuja. Niillä tarkoitetaan luonnon hiilinieluja – kuten puuston ja metsämaaperän hiilinielua – sekä teknisiä hiilinieluja, joissa hiilidioksidia otetaan talteen ja varastoidaan pysyvästi. Molempia tarvitaan päästövähennysten ohessa kompensoimaan taakanjakosektorin kuten liikenteen, maatalouden tai rakennusten erillislämmityksen päästöjä.
Metsien ja maankäytön nettonielu on viime vuosina heikentynyt merkittävästi.
Luken erikoistutkija Tarja Silfver korostaa, että metsien käytön ja hiilivarastojen tasapaino ratkaisee paljon.
“Jos hakkuut pysyvät korkeina, metsien hiilinielu jää pieneksi. Nieluja voidaan vahvistaa muuttamalla metsänkäsittelyä, mutta se on hidas prosessi – siksi päätöksiä on tehtävä nyt”, Silfver sanoo.
Teknologiset ratkaisut etenevät, vauhtia on syytä lisätä
Raportin mukaan bioperäisen hiilen talteenotto ja varastointi (BECCS) voi muodostua keskeiseksi keinoksi 2040-luvulla. Fossiilisia polttoaineita korvaava hiilidioksidin hyötykäyttö (CCU) on myös tärkeää, mutta päästöt vapautuvat verrattain nopeasti takaisin ilmakehään, ja ilman bioperäisen hiilen varastointia päästötavoitteita ei näin ollen saavuteta.
Toistaiseksi teknisten nielujen käyttöönottoa rajoittavat investointikustannukset, poliittisen ohjauksen puute, lupakäytännöt ja hiilidioksidin kuljetukseen vaadittavan infrastruktuurin puuttuminen. Skenaarioiden mukaan CCS-teknologian laajamittainen hyödyntäminen voisi kuitenkin laskea kokonaispäästöjä vuoteen 2050 mennessä useita miljoonia tonneja vuodessa.
Kansalaiset kannattavat ilmastotavoitteita, mutta eivät suuria kulutusmuutoksia
Pitkällä aikavälillä ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia koko yhteiskunnassa sekä asenteiden ja normien muutosta kohti kestävämpää kuluttamista.
KEITO-hankkeeseen sisältyneessä kansalaiskyselyssä kaksi kolmesta vastaajasta (68 %) piti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tärkeänä tavoitteena. 58 % oli sitä mieltä, että Suomen tulee pitää kiinni kansallisista ilmastolain tavoitteista.
“Kansalaisten tuki on edelleen vahvaa, mutta motivaatiot ovat monisyisempiä kuin ennen”, kertoo johtava tutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta. “Venäjä-riippuvuudesta irtautuminen, luontokadon torjunta ja energiaomavaraisuus nousevat nyt ilmaston rinnalle tärkeiksi tavoitteiksi.”
Kyselyn mukaan suomalaiset kokevat jo tehneensä paljon: he ovat vähentäneet kulutusta ja ruokahävikkiä, muuttaneet ruokavaliotaan ja lisänneet kierrätystä. Sen sijaan valmius isompiin muutoksiin, kuten täysin vegaaniseen ruokavalioon tai täyssähköauton hankintaan, on selvästi vähäisempi.
Suomi tarvitsee vision
KEITO-hankkeessa analysoitiin myös toimialojen vähähiilisyystiekarttoja. Yritysten sitoutuminen ilmastotavoitteisiin on laajaa, mutta ohjauskeinot eivät vielä vastaa investointitarpeeseen.
“Yritykset haluavat panostaa vähähiilisyyteen, mutta kaipaavat ennakoitavuutta ja selkeää signaalia poliittisesta ohjauksesta”, VTT:n Koljonen toteaa. “Teknologia vie pitkälle, mutta ilman poliittista tukea se ei riitä.”
Sekä luonnon että teknisten nielujen vahvistamiseksi tarvitaan nopeampia ja vaikuttavampia toimia kuin mitä nykyinen hallitus on tähän mennessä linjannut.
“Tärkeinä eteenpäin vievinä voimina voidaan nähdä laajat panostukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan ja uuden teknologian käyttöönottoon. Lisäksi on pystyttävä varmistamaan, että siirtymä on oikeudenmukainen eri sosioekonomisille ryhmille, alueille ja sukupolville ja että haitalliset ympäristövaikutukset minimoidaan”, Koljonen toteaa.
“Suomi tarvitsee selkeän pitkän aikavälin vision ja yleisesti hyväksytyn polun sitä kohti. Tällä tavoin voidaan varmistaa pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden toteutuminen.”
KEITO-hanke
Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan uudet toimet ja -skenaariot (KEITO) on Suomen ympäristökeskuksen (Syke), VTT:n, Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteinen tutkimushanke. Hanke on toteutettu osana Euroopan unionin NextGenerationEU -rahoitteisia projekteja ‘Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä’ (Syke, VTT ja GTK; REPower-CEST-hanke) ja ‘Ratkaisuja energiamurroksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin’ (Luke, REPower-hanke). Työ tukee hallituksen energia- ja ilmastostrategiaa sekä ilmastolain mukaista pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa.
Tutustu KEITO-raporttiin VTT:n verkkosivuilla:
Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan uudet toimet ja skenaariot (KEITO) – pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman taustaselvitys
Lisätietoa REPower-hankkeista
Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilla: Puhtaan energiajärjestelmän siirtymä (REPower-CEST) – Hiilineutraalisuomi
Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla: REPower -Ratkaisuja energiamurroksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin
Lisätietoja
Tiina Koljonen, johtava tutkija
VTT
tiina.koljonen@vtt.fi
Puh. +358 50 359 9549
vaihtoehtoiset polut kohti hiilineutraalisuutta; energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen kehitykset
Tarja Silfver, erikoistutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
tarja.silfver@luke.fi
Puh. 029 532 2555
maatalouden ja maankäyttösektorin kehitykset
Sampo Soimakallio, johtava tutkija
Suomen ympäristökeskus (Syke)
sampo.soimakallio@syke.fi
Puh. 029 525 1803
ympäristövaikutukset ja hyväksyttävyys
Mari Kivinen, erikoistutkija
REPower-CEST-hanke
Geologian tutkimuskeskus GTK
mari.kivinen@gtk.fi
Puh. 029 503 2414
