Suomen järvien hiilivarastot kasvavat nopeasti, mutta suurin osa hiilestä vapautuu yhä takaisin ilmakehään
Laaja tutkimus 208 suomalaisesta järvestä osoittaa, että eloperäistä hiiltä hautautuu järvien pohjasedimentteihin nykyään paljon nopeammin kuin edellisten vuosituhansien aikana. Muutos johtuu lisääntyneestä eloperäisen hiilen kulkeutumisesta valuma-alueilta vesistöihin. Vaikka hiiltä varastoituu pysyvästi enemmän, suurin osa karkaa takaisin ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina tai jatkaa kulkuaan mereen. Järvet eivät siis ole yksiselitteisesti hiilinieluja, vaan niiden rooli hiilenkierrossa on kaksijakoinen.
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, mitkä tekijät ohjaavat eloperäisen hiilen kertymistä boreaalisten järvien pohjasedimentteihin. Tutkimuksen mukaan nykyinen järvisedimenttien hiilen kertymisnopeus on noin viisinkertainen Holoseenin aikaiseen tasoon verrattuna. Hiilen kulkeutuminen valuma-alueilta vesistöihin on lisääntynyt merkittävästi.
Etenkin metsä- ja suoalueilta peräisin oleva hiili hautautuu suhteellisen tehokkaasti ja voi muodostaa järvisedimentteihin pysyvän hiilivaraston. Maatalousalueilla tilanne on toinen. Ravinnekuormitus lisää järven kasviplanktonin tuotantoa, mikä kasvattaa nopeasti hajoavan hiilen määrää. Tätä hiiltä hautautuu sedimentteihin paljon, mutta se on alttiimpi hajoamaan kasvihuonekaasuiksi, eikä muodosta yhtä tehokkaasti pysyvää hiilivarastoa.
“Maankäytön muutokset vaikuttavat ratkaisevasti järvien hiilitaseeseen. Hiilitietoinen maankäytön suunnittelu ja eroosion hallinta ovat parhaita keinoja vähentää hiilen vapautumista ja turvata vesiekosysteemejä”, kertoo tutkija Tuomas Junna GTK:lta.
Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen ehkäisemiseen tähtäävä vesienhallinta on myös ilmastoteko, sillä se vähentää erityisesti nopeasti hajoavan eloperäisen hiilen määrää, joka muuten palautuisi herkästi ilmakehään.
Ilmastonmuutos ja ihmisen toiminta voimistavat hiilenkiertoa
Boreaaliset järvet kattavat noin 10 % Suomen pinta-alasta ja niillä on tärkeä rooli hiilenkierrossa maaperän, veden ja ilmakehän välillä. Viime vuosikymmeninä yleistynyt vesien tummuminen kertoo valuma-alueilta tulevan eloperäisen hiilen määrän kasvusta. Taustalla vaikuttavat erityisesti ilmastonmuutos ja ihmisen toiminta.
Vaikka järvisedimentteihin varastoituu hiiltä aiempaa enemmän, suurin osa siitä ei jää järviin. Suomen järvet ovat hiilidioksidista ylikyllästyneitä, mikä tarkoittaa hiilen jatkuvaa vapautumista kaasupäästöinä takaisin ilmakehään. Lämpötilojen nousu ja lisääntyvät sademäärät voivat edelleen voimistaa tätä ilmiötä.
Seuraava askel olisi laajentaa tutkimus kattamaan koko Suomen järvien pinta-ala.
“Tämän nyt tehdyn laajan tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tehtäessä valtakunnallista arviota hiilen hautautumisen määrästä vuositasolla. Arvio parantaisi ymmärrystämme järvien todellisesta merkityksestä hiilenkierrossa ja ilmastonmuutoksen hillinnässä”, Junna sanoo.
Jatkossa on tärkeää selvittää, kuinka eloperäisen hiilen laatu ja biologinen saatavuus vaikuttavat pysyvään varastoitumiseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Tieto on välttämätöntä hiilitietoisen maankäytön suunnittelussa.
Lisätietoja
Tuomas Junna, tutkija
Geologian tutkimuskeskus GTK
tuomas.junna@gtk.fi
Puh. 029 503 0148
Artikkeli Biogeochemistry-julkaisussa (englanniksi): Land use as a key driver of increased organic carbon burial in boreal lakes
Tutkimus toteutettiin osana Euroopan unionin rahoittamaa Blue Lakes -projektia. Projektin esittely GTK:n verkkosivuilla: Siniset järvet: boreaalisten järvien hiilinielupotentiaalin digitalisointi
Tutkimus on saanut tukea Euroopan unionilta – NextGenerationEU (Suomen Akatemian rahoituspäätös projektinumero 352811).
