On aika herätä - raaka-aineiden arvoketjussa on pullonkauloja
Geologian tutkimuskeskuksen apulaistutkimusprofessori Simon Michaux’n tutkimusraportti (julkaistu 20.8.2021) osoittaa, että jos haluamme siirtyä pois fossiilisista polttoaineista, louhintaa ja uudenlaista mineraalien kierrättämistä teollisuusjätteestä on lisättävä merkittävästi. Aiheen tutkimustyö jatkuu.
Välähdys kokonaiskuvasta saatu, keskustelu alkanut ja ratkaisuja etsitään
Tutkimusraportti tuo esiin alustavat laskelmat ja laajan aiheen systeemiset keskinäisriippuvuudet. Nyt tarjolla on myös videot, joissa
1. Simon P. Michaux kertoo perusasiat,
2. hän vastaa aiheeseen liittyviin kuumiin kysymyksiin sekä
3. keskustellaan yhdessä Peter Handleyn (Euroopan komissio), Jukka Leskelän (Energiateollisuus) ja Saku Vuoren (GTK) kanssa.
Maailma tarvitsee uuden suunnitelman, rakentaakseen aidosti kestävän ei-fossiilisia polttoaineita käyttävän teollisuuden ekosysteemin
Mitä mineraaleja tulevaisuudessa tarvitaankaan, niitä tarvitaan suuria määriä, sillä uusiutuvien energianlähteiden, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, vaatiman infrastruktuurin valmistamiseen tarvitaan valtavia mineraalivaroja.
Meillä on myös haaste. Tutkimusraportin laskuharjoitus sisältää eri ajoneuvoluokkien ajoneuvot vuonna 2018 ja niiden määrän muuttamisen sellaisenaan sähköisiin ajoneuvoihin. Se osoittaa, että tällä hetkellä tiedossamme olevat mineraalivarat eivät riitä maailmanlaajuisesti 1,4 miljardin ajoneuvon raaka-ainetarpeisiin nykyisenlaisessa globaalissa teollisessa ekosysteemissä. Tämä laskelma on yksi hahmotus mittakaavasta, ei ennakointia tulevasta kehityskulusta. Tulevasta ajoneuvojen määrästä ja ajoneuvokannan muutosnopeudesta on hyvin erilaisia arvioita. Akkujen kierrätys tulee helpottamaan myös muutosta 10-15 vuoden kuluessa, muttei yksinään ratkaise haastetta.
Tarvitsemme päättäväisiä toimia, joilla monipuolistetaan materiaalien/metallien/mineraalien kestävää hankintaa siten, että valmistus voidaan tehdä erilaisia materiaalikemioita vaativilla rinnakkaisilla teknologiajärjestelmillä. Näin toimimalla tiedossamme olevat mineraalivarat riittävät mahdollisesti pitkänkin aikavälin tarpeeseen.
Keskeisiä osa-alueita ovat muun muassa uudet tavat teollisuuden sivuvirtojen mineraalien, metallien ja materiaalien hyödyntämiseen sekä helposti kierrätettävien tuotteiden valmistuksen edistäminen.
Uusien mineraalilöydöksien kartoittaminen, käytettävyystutkimukset ja tiedossamme olevien mineraalivarantojen pilottimittakaavatestit tulevat olemaan tarpeellisempia kuin koskaan aiemmin, kaikkialla maailmassa. Myös yhteiskunnan ja teollisuuden ekosysteemin kulutusta täytyy mahdollisesti vähentää ja muodostaa uudenlainen ymmärrys raaka-aineiden ja energian riippuvuussuhteesta.
Meidän on ohjattava materiaalien käyttöä oleellisiin käyttötarkoituksiin, kuten uuden energiajärjestelmän rakentamiseen kulutustavaroiden sijaan.
Meidän on myös arvioitava koko ajattelutapaamme uudelleen. Onko yksinomaan litiumioniakkuihin perustuvaan kemiaan keskittyminen kestävää? Onko olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja (esimerkiksi fluori- tai natriumpohjaiset kemiat)? Miten varmistamme, että saatavilla on riittävästi materiaaleja mahdollistaaksemme energiasiirtymän järjestelmätasolla mahdollisimman kestävästi, globaalissa mittakaavassa? Miten primääri- ja uusiometallien louhinta voisivat auttaa tässä?
Useat järjestelmät ja tuotteet, jotka ovat meille nyt itsestäänselvyyksiä, saattavat nykyisen kulutuksen tasolla piankin muuttua epäkäytännöllisiksi. Onko esimerkiksi mahdollista keksiä ratkaisuja, joilla voidaan muuttaa suuren mittakaavan maanviljelyn riippuvaisuutta petrokemian lannoitteista ja hyönteis- ja kasvimyrkyistä, vai voiko pienen mittakaavan luomuviljelymenetelmillä olla rooli ruoantuotannossa? Voiko muoviteollisuus siirtyä täysin biomuoviin, ja jos voi, kuinka paljon biomassaa voi hyödyntää kestävästi? Jos öljyä ei enää käytetä kumin tuotannossa, miten valmistamme esimerkiksi autonrenkaat?
On aika aloittaa keskustelu
Meidän on otettava käyttöön rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä ratkaisuja. Suomen teollisuudessa on keskeisiä vahvuuksia, joita tarvitaan täysin vertikaalisen ja integroidun ei-fossiilisia polttoaineita käyttävän teollisen ekosysteemin kehittämiseen. Suomella on myös kapasiteettia mineraalien louhintaan ja niiden jalostamiseen, kemikaalien tuotantoon ja metallien sulattamiseen. Jos näiden organisointi toteutetaan asianmukaisesti, Suomi voisi kehittää integroidun ekosysteemin, joka edustaa arvoketjun yhtä osakokonaisuutta aina mineraaleista jalostettuihin kemiantuotteisiin. Kaikista merkittävistä haasteista huolimatta voimme katsoa asiaa myös on mielettömänä mahdollisuutena Suomen talouden turvaamiseksi. Suomen nettoasema fossiilisista polttoaineista pois siirtymiseen on paljon vahvempi kuin useilla muilla valtioilla.
