Magneettinen suskeptibiliteetti

Kaikilla aineilla on kyky voimistaa (para- ja ferrimagneettiset aineet) tai heikentää (diamagneettiset) ulkoista magneettikenttää. Tätä ominaisuutta sanotaan magneettiseksi suskeptibiliteetiksi.

Eri materiaaleilla on niille ominaiset suskeptibiliteetit. Suskeptibiliteetin laboratoriomittaukset ovat tärkeitä magneettikentän mittaustulosten tulkinnassa ja eri litologisten yksiköiden erottelussa. Magneettisen suskeptibiliteetin mittausten avulla voidaan myös arvioida näytteen sisältämän magnetiitin määrää.

Perusmittauksissa mitattava näyte voi olla kairasydän- tai nyrkkinäyte, jonka maksimipituus on 10 cm ja halkaisija 10 cm. Massasuskeptibiliteetti voidaan määrittää myös jauhemaisesta näytteestä. Normaali mittaustarkkuus edellyttää yli 100 g:n näytekokoa. Mittauksen edellyttämä tilavuusmääritys tehdään punnitsemalla näyte ilmassa ja veteen upotettuna.