Perjantai kolmastoista – uusien mahdollisuuksien alku
Tasan vuosi sitten Suomessa siirryttiin nopeasti etätöihin, ja myös GTK:laiset muuttivat rivakasti kotikonttoreille. Uusia työn tekemisen tapoja ajavan GTK 2.0 -muutosohjelman projektipäällikkö Samu Valpola kirjoittaa tuoreimmassa blogissaan, kuinka GTK:lla tilanteeseen sopeuduttiin. Lopulta perjantai kolmastoista olikin alku jollekin ihan uudelle.
Runsas vuosi sitten olin palaamassa Prahasta työmatkalta. Pohdimme kollegojen kanssa hiljaisella lentoasemalla koronatilanteen kehittymistä. Kansainvälisen porukkamme yhteinen näkemys oli se, että tilanne kyllä helpottaa tästä kesään mennessä. Kesälle 2020 suunnitellun ison tieteellisen konferenssin kohtalo hieman huolestutti, mutta yleisesti tilanne tuntui olevan hallussa.
Tapahtumien kehittyminen seuraavan viikon aikana oli hyvin nopeaa. Ratkaisuja tehtiin tiiviissä tahdissa. Pahimpaan varauduttiin, mutta luottamus tilanteen normalisoitumiseen suhteellisen lyhyessä ajassa oli vielä vahvaa. Silloisessa työtehtävässäni loin kollegoiden kanssa erilaisia skenaarioita siitä, millaisia taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä meillä oli selviytyä poikkeustilassa, joka aiheutui täydellisestä ja äkillisestä siirtymisestä etätyöhön.
Vaikka tilanne oli hankala ja äkillinen, päällimmäisenä muistan sen sitoutuneisuuden ja vastuunkannon mitä koko henkilöstö osoitti. Erityisesti se tarmokkuus, jolla varmistettiin paikkasidonnaisen työn tekijöiden turvallisuus, oli vaikuttavaa.
Itse perjantai, 13.3.2020, oli todellinen kokemus. Se piirtynee historiaan päivänä, jonka jälkeen työntekemisen tapa ei palaa koskaan täysin ennalleen.
Jälleen tuli todistettua, että ihminen on valtavan sopeutuvainen ja mukautuvainen olento. Valtaosa meistä sopeutui hyvin nopeasti uuteen tilanteeseen. Saimme lopulta hoidetuksi kaikki ne tehtävät, joita vain hetkeä aikaisemmin olimme pitäneet joko teknisesti tai henkisesti hyvin vaikeina ellei peräti mahdottomina hoitaa etäyhteyksin.
On tietenkin selvää, että meillä GTK:ssa on selkänojanamme se hieno tilanne, että työmme on voinut jatkua. Sitä ei ole rajoitettu, eikä se ole käynyt taloudellisesti kestämättömäksi. Meillä on ollut mahdollisuus mennä eteenpäin. Uusia käytäntöjä, ratkaisuja, keinoja. Erilaisia toteuttamistapoja, toisenlaisia vaihtoehtoja. Ja kaikki tämä normaalin työn ohessa, lisänä ja päälle. Venymistä ja vakiintumista erilaiseen. Muodostuvaa ja muodostettua uutta kulttuuria.
Opittavaa poikkeusolojen alkuvaiheista on valtavasti. Tärkein on kuitenkin edessämme. Viime keväänä aloitettu ajatustyö siitä, miten poikkeusolojen kiihdyttämä muutos kohti tulevaisuuden työntekemisen tapaa, on kasvanut konkreettiseksi tekemiseksi kohti tulevaisuuden monipaikkaista työtä. Matkaa edessä on paljon, ja tunne siitä, että askelet ovat lyhyitä, on jatkuvasti läsnä. Globaalisti käynnissä on monia prosesseja, jotka ovat nopeampia kuin koskaan ennen. Se, joka sopeutuu ja soutaa myötävirrassa niin että ohjauskyky säilyy, menestyy.
Haluamme olla yksi näistä menestyjistä. Haasteita ei pidä väheksyä. Yhteisöllisyys, mahdollisuus tehdä työtä kollegojen kanssa, toimivat tekniset ratkaisut sekä tarkoituksenmukaiset tilat ovat niitä vahvuuksia, joita yhteisönä muodostamme. Arvomme antavat oivan selkänojan tekemiselle. ”Luomme kannustavaa ilmapiiriä, arvostamme jokaisen työpanosta ja otamme kaikki mukaan” kertoo siitä mistä on kysymys: kaikkien meidän mahdollisuudestamme tehdä työtämme tulevaisuudessakin hyvin, tuloksekkaasti ja niin että meillä on hyvä olo.
Muutos ja sen pilotti, GTK 2.0, ovat vasta alussa. Yksin ja omin voimin emme pysy kärjessä. Mutta yhdessä kumppaneidemme kanssa se on mahdollista. Se, miten valmiita olemme tätä työtä eri tasoilla ja rooleissa tekemään, on hämmästyttävää. Palaute ja henkilöstön tahto olla mukana näyttävät, että olemme todella tarttuneet mahdollisuuteen. Siitä on pidettävä kiinni.
Samu Valpola
Projektipäällikkö, GTK 2.0 -muutosohjelma
