Ominaisvastus

Ominaisvastus voidaan määrittää joko galvaanisesti (MAFRIP-laite, taajuusriippuvainen tai SCIP-tester, aika-alue, vain Espoo) tai induktiivisesti (AC-sillalla).

Galvaaninen menetelmä soveltuu heikosti johtaville ja induktiivinen menetelmä hyvin johtaville näytteille. Induktiivinen ominaisvastus mitataan aina samanaikaisesti magneettisen suskeptibiliteetin mittauksen kanssa. Ominaisvastuksen (R) käänteisarvona saadaan laskettua näennäinen sähkönjohtokyky (S).

Induktiivisessa mittauksessa mitattava näyte voi olla joko kairasydän- tai nyrkkinäyte, jonka maksimipituus ja halkaisija ovat 10 cm. Galvaanisessa mittauksessa näyte voi olla joko kairasydän- tai nyrkkinäyte, jossa on kaksi yhdensuuntaista tasaista pintaa. Näytteen minimipituus on 1 cm ja maksimipituus 10 cm. Mittausta ennen näyte kyllästetään upottamalla se veteen vähintään kahden vuorokauden ajaksi.